Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

 

-Kirjoita puhe "heittomerkkien" väliin.

-Kirjoita ajatukset *tähtien* väliin.

-Kirjoita sujuvaa tekstiä!

-Kirjoita vähintään 10 lauseen tarinoita!

-Älä metapelaa!

-Autohittaa KOHTUUDELLA!

Hyviä kirjoitteluhetkiä!

Vieraskirja  1  2  > [ Kirjoita ]

Nimi: Sudete/Fullmoon

29.04.2018 11:43
"Työskentelet näköjään Pilvilaaksossa."
Katselin ilmassa leijuvaa teepakettia, kun se leijaili itsekseen kassalle pyytämäni mansikkateen viereen. Aloin noukkimaan lompakkoa repustani, kun kuulin äkkiä tamman kysyvän: "Satutko tietämään mitään siitä myrskystä?"
Korvani pomppasivat höröön. Miten hän oli arvannut...?
Sitten tajusin katsoa alas. Labratakki oli näköjään taas unohtunut päälleni. Hups.
"Jonkin verran", vastasin todenmukaisesti. "Haluatko tietää jotain tiettyä, vai...?"
Tamma katsoi hetken maahan ja vastasi sitten: "Satutko tietämään kuinka voimakas se on? Onko se tarpeeksi vahva.. sanotaan vaikka vanhan, suuren tammen kaatamiseen?"
Yllätyin kysymyksestä, ja pääni perällä jokin osa aivoistani alkoi miettiä motiivia sen takana. Pohdin hetken, ja vastasin sitten:
"Hmm... en usko, mutta jos vaikka salama iskee siihen kovan tuulahduksen aikaan, voisihan se olla mahdollistakin... kuinka niin?"

--aikaskippi myrskyyn wohoo--

Vihdoinkin.
Ensimmäiset sadepisarat alkoivat putoilla alas ruohikolle, jolla minä olin seisonut jo vähän aikaa loppuvalmisteluiden loputtua.
Ukkonen jyrähti kumeasti, ja satunnaiset pisarat yltyivät kaatosateeksi. Olin aivan varma nähneeni välkähdyksen pilvissä heittäytyessäni selälleni.
Jäin siihen makaamaan, katselemaan taivasta ja toivomaan, että kukaan ei luulisi, että kukaan ei luulisi minua iskeneen salama tai jotain.
//OMG ANTEEKS ETTEN OO KIRJOTTANU AAAAA
Also SORI ET TÄÄ ON LYHYYYYT

Nimi: Frosty

18.03.2018 22:14
Rosie, Ponyvillen laitamilla

"Älä suotta, niistä on paljon vaivaa", vastasin haudanvakavana Sound Surpriselle. "Siivoa hiekkalaatikko, ruoki, harjaa, vie eläinlääkäriin, rokota, madota, siivoa kaadetut kukkaruukut ja hyvästele huonekasvit..." luettelin. "Mutta kivoja otuksia ne joka tapauksessa ovat", sanoin loppujen lopuksi ja hymy palasi kasvoilleni.
Söpöysnerkkini tarina taisi tehdä keltaiseen poniin vaikutuksen, ainakin siltä näytti.
"Tiedä häntä, että miten hienoja ne nyt ovat", hymähdin. "Suurin osa niistä on pelkkää silmänkääntöä, katsoja aivojen huijaamista, eivätkä niinkään 'todellista' taikuutta. Tietty se vaatii taitoa tehdä silmänkääntötemppujakin, mutta, ymmärtänet pointtini."
Kaikenmoiset korttitemput olivat vaatineet hurjasti aikaa, harjoittelussa oli kulunut pitkään ja koko ajan oppi uutta. Siitä huolimatta, tai ehkä juuri sen takia olin päätynyt kiertävän taikurin ammattiin. Tässä työssä ei pitkästynyt.
Puheenaihe kääntyi siipiini, jotka, kas kummaa, näyttivät hämmentävän Sound Surprisea melkoisesti. Ei mikään ihme, olin tietääkseni ainoaa laatuani tällä haavaa, siis vaihdokassiipinen yksisarvinen. Se oli joskus aika kiusallista. Epämukavaa. Viitta on kätevä vaate. Mutta kuten arvata saattoi, toinen poni halusi tietää, miten minulla ylipäätään oli siivet.
"Se onkin vähän, höm, erikoinen tarina", aloitin. "Vaihdokaskuningatar koetti vahvistaa armeijaansa muuttamalla joukon ihan perusponeja vaihdokkaidensa kaltaisiksi. Sitten tapahtui asioita ja vaihdokkaiksi muutetut saatiin palautettua ennalleen. Minulle tosin jäi siivet, vissiin taika oli jo liisteröitynyt turhan hyvin. Prinsessa minä en siis ole, korkeintaan huuhaan herttuatar tai korttitemppujen keisarinna."
Naurahdin hiljaa ja asettelin siipiäni parempaan asentoon viitan alla.
Musiikki on yksi niistä osa-alueista, joita tuskin tulisin koskaan kokonaan käsittämään.
"Teillä musikaalisilla on pakko olla jotain salaperäisiä taikavoimia, joista meillä perusponeilla ei ole tietoakaan", hymähdin. "Salatieteitä. Minulla ei riittäisi edes kärsivällisyys opetteluun, hatunnosto vaan sinulle."
Sanojeni vakuudeksi kohotin mustaa silinteriä taiallani.
Kun puheenaihe kääntyi soittimista lauluun, muuttui keskustelukumppanini hiljaiseksi. Hiljaisuus tarttui ja jäin hetkeksi vain katselemaan
"Jahas...okei", vastasin pienellä viiveellä. "Ymmärrän, jos et tahdo puhua aiheesta ventovieraalle. Vaihetaas sitten puheenaihetta."
Mieleni kyllä olisi tehnyt kysyä asiasta lisääkin. Siihen tuntui liittyvän jotain, joka vaivasi ponin mieltä - hei, kyllä minä nyt ilmeitä ja eleitä osaan lukea! Osasin kuitenkin kunnioittaa Sound Surprisen haluttomuutta puhua asiasta. Onneksi ajatus siitä, että hän voisi hankkia oman kissan kotoa muutettuaan tuntui piristävän häntä.
"Hyvä homma, että ideani sai kannatusta", sanoin hymyillen. "
"Mutta mutta, sinähän siis halusit nähdä jonkin tempun?"
Nappasin korttipakan taialla hatun alta ja kohotin kulmaani kysyvästi.

//hyi mikä tönkstönks D: syytän kirjoitusblokkia joka ei ole vieläkään suostunut häippäämään kokonaan

Nimi: kipinä

28.02.2018 16:35
Spark

Pilvilaakso

“Spark”, kuuluu äitini Golden ääni. Hän tökkii minua kylkeen. Avaan silmäni. En haluaisi vielä nousta. Hautaudun peiton alle. Äitini naurahtaa. (Valkoinen tamma keltaisella harjalla. Söpöysmerkkinä kultainen sulka.)
“Spark tule syömään aamupala tai myöhästyt koulusta”, äitini toistaa vielä. Hitusen vastahakoisena nousen ja kömmin alakertaan keittiöön. Isosiskoni Shiny istuu jo pöydän ääressä syöden salaattia. Hän on valkoinen, ja harjanin on valkoinen lukuunottamatta sen turkoosin sinistä raitaa.
“Harjattanissa avataan kohta muotikoulu”, hän kertoo äidilleni joka myös tulee pöydän ääreen.
“Muotikoulu”, naurahdan. “Kuka sellaiseen ikinä haluaa?” Shiny tuhahtaa ja mulkaisee minua vihaisesti. Hänen intohimonsa on muoti, tai kuulemma ainenkin. Hän haluaa kuulemma malliksi.
“Kuule Spark, vain parhaat pääsevät sinne”, hän sanoo. Parhaat? Missä lajissa?
“Noniin, riita poikki”, isäni sanoo ja kurkistaa keittiöstä. Eihän tässä nyt riita ehtinyt alkaakkaan.

Syötyäni aamupalan pakkaan satulalaukkuni huoneessani. Laitan sinne muutaman koulukirjan ja penaalin. Titten katseeni kiinnittyy pöydällä olevaan lappuun. Siinä on yhden sähikäisen kavion jälki, kallein aarteeni. Nappaan sen satulalaukkuun ja kipitän ovesta ulos. Laukkaan kohti koulurakennusta. Lara, sininen begasos liilalla harjalla tulee minua vastaan.
“Hei Spark, melkein jo myöhästyit”, hän sanoo. Heilautan siipeäni tehvehdykseksi.
“Mutta en myöhästynyt”, sanon juuri ennen kun koulun kellot soivat. Menemme kummatkin sisälle.
Minun paikkani on takarivissä, niinkuin Larankin. Opettajamme saapuu sisään. Häenen nimensä on Leaf.
“Huomenta oppilaat”, hän aloittaa. “Tänään käydään läpi lentämisen alkeita.” Vilkaisen Laraan joka on jähmettynyt kauhusta. Tönäisen häntä hieman.
“Mikä nyt on”, kysyn. “Miksi näytät tuolta?”
“En ole hyvä lentämään”, hän kuiskaa takaisin. “Tai oikeastaan en osaa edes kunnolla lentää.”
“Ei hätää, hyvin se tulee menemään”, sanon vaikka samalla vilkaisen eturivissä olevaa Sunnyä. Hän on koulun paha kiusaaja, joka kiusaa vain niitä heikoinpia, kuten yleensä ujoa ja herkkää Laraa. Minuakin hän on yrittänyt, mutta osaan panna vastaan. Hän kiusaa yleensä siitä koska hänellä on jo söpöysmerkki. Se on pilvi. Kuulemma sai sen kun auttoi säätehtailioita pilvien kanssa. Hän jaksaa jankata sitä koko ajan, miten hänen söpöysmerkki on paljon parenpi kuin muiden.
“Tulkaahan nyt kaikki”, opettajamme sanoo. “Mennään harjoitusalueelle.”

Saavumme koulun lentoharjoitus alueelle.
“Noniin kaikki, nouskaa ilmaan”, hän sanoo. Räpyttelen siipiäni ja nousen kevyesti ilmaan. Vilkaisen Laraa joka räpyttelee minkä jaksaa mutta pääsee hädin tuskin irti maasta.
“Hah, oletko begasos vai maaponi”, irvailee Sunny. Mulkaisen häntä vihaisesti.
“Voisi tästä jaloitella takaisin äidin syliin”, hän jatkaa naureskellen. Lennän hänen eteen vihaisena.
“Hei jos olet itse niin hyvä lentäjä miksi et tekisi tupta lentoeste rataa ja näytä meille”, sanon. Sunny raivostuneen, mutta hän yrittää pitää raivon sisällään ja nyökkää. Hän lentää esteradalle ja esteiden läpi hieman tönkösti, mutta silti pääsee.

“Luokka, pidämme pian lentokilpailut teidän kesken”, opettajamme sanoo tunnin lopuksi. “Voittaja tämän.” Opettaja näyttää mitallia jossa lukee 'Koulun lentokilpailun voittaja.'

//Tää loppuu nyt vähän tällee ja muutenkin tylsä, mutta täs tää

Vastaus:

Ihanan pitkä tarina! Pidän siitä.

20 kp:ta!

Nimi: Kanerva

27.02.2018 22:33
Lavender Leaf

Minulla on paha tapa hukkua ajatuksiini. Se alkoi siitä hetkestä, kun Star Pop astui ulos kaupasta ja minä yritin parhaani mukaan pohtia syytä hänen alakuloisuuteensa (en viitsinyt kysyä, tuskin edes tunnen koko tammaa). Siitä muutaman aasinsillan kautta päädyinkin jo pohtimaan putiikkini varsin kulahtanutta ulkoasua. Kauppani näyteikkuna oli alkanut rapistua ja puinen kyltti oven yläpuolella lahota. Myöskin kauppani sisäosa oli hiljalleen alkanut mennä huonompaan kuntoon. Lattia narisi inhottavasti ja siitä törrötti muutama lauta.

Ja sitten oli se myrsky. Se helkutin myrsky, josta ponit niin paljon puhuivat. Minun tuloni riippuvat hyvin paljon säästä, etenkin kevään lähestyessä. Tekemistä oli jo valmiiksi paljon. Minun täytyi tehdä kevätremontti kasvihuoneeseen ja puutarhaan, tänä vuonna myös kauppaani. Sen lisäksi olin jo pidemmän aikaa haikaillut Harjattanin markkinoille menemistä. Vihaan suurkaupunkeja ja niiden äänekkäitä katuja, jotka pursuavat kiireisiä poneja. Mutta markkinoilta löytyy kuulemani mukaan eksoottisia yrttejä ja kukkia kaukomailta. Toivoin koko sydämestäni, että myrskytuhot jäisivät vähäisiksi, jotta rahaa riittäisi sinne matkustamiseen. Suurinta huolta aiheutti vanha tammi puutarhani nurkalla, aivan talon vieressä. Jos se jättiläinen kaatuisi, saattaisivat seuraukset olla kohtalokkaat.

Juuri kun stressi oli ottamassa minua täysin valtaansa, kello kilahti. Kohotin katseeni kassan takaa. Minulle ennestään tuntematon pegasos asteli luokseni ja kyseli mansikka- ja valeriaanateen perään. Olisin voinut vain suoraan leijuttaa purkit ponille siltä seisomalta, mutta hänellä saattoi hyvinkin olla vastauksia mieltäni painaviin kysymyksiin. Sitä ainakin enteili laboratoriotakki hänen yllään.
"Katsotaas.."
Astuin esiin tiskin takaa ja kävelin hyllyjen luo. Leijutin sieltä yhden mansikkateepurkin kassalle. Sitten vilkuilin ympärilleni, yrittäen mukamas etsiä valeriaanateetä.
Nyt tai ei koskaan.
"Työskentelet näköjään pilvilaaksossa", tokaisin kuin ohimennen.
Olin löytävinäni valeriaanateen ja leijutin senkin kassalle.
"Satutko tietämään mitään siitä myrskystä?"

//Ainiin pystytkö laittamaan Lavenderille autohittauskiellon? ^^
+ en ollut varma jäikö se labratakki päälle, mutta ei se varmaan haittaa jos nyt jäi :'D

Vastaus:

Mukava tarina! Olen jo kiinnostunut Lavenderin puodista, voisin tuodakin jonkin hahmoni sinne ostoksille :3
Voin laittaa Lavenderille autohittauskiellon.
20 kp:ta!

Nimi: Sudete/Fullmoon

22.02.2018 22:57
Raindrop Sundae, Pilvilaakso

Havahduin kirkkaaseen aamuvaloon, joka loisti ikkunasta suoraan silmiini. Illat olivat niin pimeitä, että olin taas unohtanut sulkea verhot. Hups.
Käänsin kylkeä nähdäkseni seinällä tikittävän kellon. Se oli puoli seitsemän, ja huokaisin itsekseni. En jaksanut nousta, ja vaikka herätykseen oli vielä puoli tuntia aikaa, jäin makaamaan selälleni kattoa tuijottaen.
Tällaiset aamut, joina kukaan ei ollut vielä hereillä, olivat todella rauhoittavia. Kuulin vain tuulen huminan huoneeni seinien läpi, satunnaisten lintujen huutelun ja kellon tikityksen korvani vieressä.
Mieleni soljui omille teilleen. Ajatuksesta toiseen, taikateorioista "miksi olemme juuri täällä juuri nyt"-ajatuksiin.
Ja sitten kello soi.
Olin lentää sängystäni kuullessani yllättäen tutun pirinän, ja onnistuin sinkoamaan kellon pois pöydältä yrittäessäni epätoivoisesti sammuttaa sitä, ettei koko talo heräisi sen ääneen. Nousin sitten väkivalloin istumaan.
Häntäni ja harjani olivat aivan takussa ja sekaisin, siipeni olivat jumissa ja niiden sulat harottivat, tavarani lojuivat ympäri huoneeni lattiaa ja koko ruumiini huusi takaisin nukkumaan. Miten mahtava startti päivälle.
Nostin kavioni ylös pitkään venytykseen, jonka jälkeen kierin alas sängystä ja otin suunnan kohti kylpyhuonetta.
Sain hampaani pestyä, ja lopulta kun en ikuisuudenkaan jälkeen saanut harjattua harjaani ja häntääni säällisen näköisiksi, lähdin vain keittiöön päin harja kiinni harjassani. *Harjaan sen myöhemmin loppuun*, ajattelin itsekseni.
Kaadoin kasan muroja kulhoon ja lorotin maitoa päälle. Sen jälkeen istuin pöydän ääreen ja laskin leukani kulhoni viereen.
Tiesin ärsyttävän väsymyksen haihtuvan piakkoin, viimeistään silloin kun pikkuveljeni ilmaantuisi aamiaispöytään äitini kanssa ja alkaisi nauraa takkutilanteelleni.
Työnsin kieleni murokulhoon ja lipaisin muutaman muron suuhuni. Sitten otin itseäni niskasta kiinni ja aloin syömään kunnolla, samalla harjaani harjaten.
Kuten olin ounastellut, äitini saapui pian alas ja pikkuveljeni hänen perässään. Olin siihen mennessä saanut harjani ja häntäni kuntoon, ja kieritin pompuloita kavioni ympäri. Tulisin tarvitsemaan niitä myöhemmin säätehtaalla.
"Huomenta Sunday", veljeni huikkasi.
Alkaisi sitten ärsyttämään heti aamusta, vai? Hän tiesi kyllä, etten pitänyt Sundae-nimestäni, ja teki parhaansa kiusoitellakseen minua kutsumalla minua Sundayksi tai joksikin muuksi vastaavaksi.
"Huomenta, täti", vastasin irrottamatta katsettani kavioistani. Pieni virne levisi kasvoilleni, kun kuulin ärtynyttä murinaa ja sen jälkeen "Äitii!! Sunday sanoi minua taas tädiksi!"
Kuulin äitini kavioiden tussahtelun pilvilattialla, kun hän käveli keittiöön huvittuneena. "Voi ei, Swirly. Eivätkö tädit olekaan mukavia?"
*Hu hu hu*, nauroin äänettä. *Siitäs sait.*
Pilkuveljeni rakasti tätiämme. Hän oli mukava, ja antoi meille aina karkkeja. Tosin, voisiko kymmenvuotiaalta Swirl Cloudilta odottaa parempaa?
Vihdoin tuli aika lopettaa paikallaan polkeva aamu ja lähteä töihin. Nostin laukun selkääni ja aukaisin siipeni pitkään venytykseen. Sitten aukaisin oven, ja hyytävä ilma iski minua kasvoihin. Värähdin ja hyppäsin kotipilveltä alas vain noustakseni ylös uudelleen ja aloitin matkani kohti säätehdasta.
Pilvilaakso oli heräilemässä uuteen päivään. Muita pegasoksia lenteli kukin minnekin, valoja syttyi taloissa, poneja pisti päitään ulos.
Saavuin säätehtaalle juuri ajoissa aloittaakseni vuoroni tuulipuolella. Tehtaalla oli suunniteltu suurmyrskyä jo pitkän aikaa, ja tänään ilmoitettiin, ketkä lähtiisivät viemään pilviä, ketkä hoitaisivat tuulen, veden ja niin edelleen.
Itse toivoin pääseväni mukaan joukkioon, joka veisi ja tekisi pilviä Canterlotin ylle. Se oli hieno kaupunki, vaikka en pystynyt kuvittelemaan itseäni asumaan sinne.

Istuin nakertamassa patonkia pienellä pilvenpalalla, hyräillen itsekseni jotain laulua, joka oli jäänyt päähäni. Yksi työkaverini lumihiutalepuolelta oli kertonut, että pääsisin kuin pääsisinkin viemään pilviä, mutta en ihan Canterlotiin asti. Ymmärrettävää, olinhan kuitenkin melko nuori ja uusi työntekijä.
Myrskyn loppuvalmistelut veisivät muutaman päivän, ja sen jälkeen sataisi pitkään putkeen. Tietääkseni räntää. Minä niin menisin ulos silloin.
Noukin laukkuni sisältä pienen listan, jonka äitini oli kirjoittanut minulle ennen lähtöä. Se lepatti tuulessa ja läiskähti naamalleni, mutta onnistuin painamaan sen pilveä vasten pystyäkseni lukemaan sen läpi.
Se oli pieni kauppalista; jotain perustarvikkeita kuten leipää, muutama vihannes ja hieman makeisia, ja niiden lisäksi muutamaa eri teetä tästä yrttikaupasta joka sijaitsi jossainpäin Ponyvilleä. Hm, olisi sekin kai kokemus.
Lehahdin takaisin säätehtaalle sullottuani kamppeeni takaisin laukkuuni, ja vedettyäni labratakin uudelleen päälleni nappasin vielä kypärän ja lähdin kävelemään kohti pilvipuolta.

Pieni kopsahdus kuului, kun kavioni koskettivat kovaa maata. Olin niin rätti pilvien rahtaamisesta ja kaupassa käynnistä, etten olisi millään jaksanut käydä metsästämässä mitään yrttejä, mutta puoti kohosi edessäni, ja astelin väsynein askelin sisään.
Väkevänmakea tuoksu lehahti nenääni avatessani oven. Minulla ei ollut aavistustakaan, missä mikin oli, joten päätin mielummin mennä suoraan kysymään kassalla olevalta ponilta kuin haahuilla ympäriinsä ja näyttää tyhmältä. Kävelin siis tiskille ja kysyin kiharaharjaiselta, ruskea-valkoiselta tammalta: "Anteeksi, onko teillä mansikka- ja valerianateetä?"
//Kanervainen, jos haluaisit jatkaa? :3

Vastaus:

Todella upea tarina, hyvin kuvailua ja mahtavasti pituutta.

30 kp:ta!

Nimi: Varjoturkki

18.02.2018 21:29
Moonlight Dancer, Stardust (Canterlot)

"Katso kuinka upea se on!" Starla esitteli minulle uusinta luomustaan. Pidin siitä. Se oli kauniin turkoosi sariireilla ja smaragdeilla koristeltuna. "Mikä sen nimi pitäisi olla?"
Tajusin Starlan osoittaneen kysymyksensä minulle, ja mietin hetken.
"Meren helmi?" Ehdotin. "Tai kenties Meritimantti?"
Starla mietti hetken, ennen kuin vastasi. "Meren helmi kuulostaa hyvältä."
Nyökkäsin ja kysyin:
"Saisinko kokeilla sitä?"
"No mutta totta kai!" Starla huudahti. Ja puki mekon minulle taikansa avulla. "Katsotaanpa... sehän on täydellinen!" Ravasin peilille. Mekko tosiaan oli upea. Se sointui hyvin minun harjani kanssa. Annoin mekon takaisin Starlalle, kunnes kipu alkoi voimistua. *Ei taas!* Kaaduin maahan ja pyristelin siinä kivun kourissa, voimattomana mihinkään.
"Moonlight!" Starla huudahti. "Taasko se tapahtuu?"
Huohotin raskaasti ja onnistuin nyökkäämään ystävälleni pienesti.

//Starla? Ei kai muuten vaa ollu liikaa autohittausta, pyydän anteeksi jos oli, ja vähennän sen määrää.

Vastaus:

Mukava tarina! Ehkä hieman liikaa autohittausta minun makuuni, mutta eipä se mitään :3

7 kp:ta!

Nimi: Marzima

18.02.2018 07:25
Twinkle Lina, kotiin?

Tänään lähden kotiin. Vihdoinkin pääsen rakkaan siskoni luo. Ja tietysti perheeni. Ihanaa! Pakkasin tavarani, kuljin vielä koko ponyvillen läpi. Nousin junaan. Näytin lippuni.
"Tuossa!" huusin.
Olin pian perillä. Koputin oveen. Kukaan ei avannut. Avasin itse oven.
"Sisko, äiti, isä?" huhuilin.
"Niin?" Twinkle Elen kysyi.
"Luulin että olisitte muuttaneet?" sanoin. Elenin kasvot loksahtivat auki.
"Emme tietenkään muuta", kuului äidin ja isän ääni. Menin halaamaan äitiäni.
"Miten kävi sen koulujutun kanssa?" äitini kysyi.
"Unohdin sen!" huudahdin.
Elen alkoi lällättämään. Yritin mennä kostamaan. Mutta en tietenkään kosta siskolleni.

//Lina tulee joku päivä Starlan puotiin avuksi

Vastaus:

Mukava tarina! Hieman lisää pituutta ja adjektiiveja olisi tehnyt siitä vieläkin paremman.

4 kp:ta!

Nimi: Naomi YP

12.02.2018 07:55
Sound Surprise, Ponyvillen laitamilla

Rosie näytti hieman yllättyneeltä, kun esitin tälle pyynnön, mutta sitten hän alkoi kertomaan.
"Vau! Koko perheellänne on kissoja! Tässähän tulee ihan kateelliseksi." Naurahdin Rosielle.
"Niin. Harmi että isoäitisi on allerginen."
Rosie alkoi kertomaan söpöysmerkkinsä tarinaa. "Vau!" Sanoin jälleen. "Osaat siis varmaan aika hienoja temppuja! Haluaisitko näyttää jonkin, jos sinulla ei ole kiire minnekään?" Kysyin uteliaana.
Rosie näytti minulle siipensä. "Siivet!" Henkäisin ihmeissäni. "Miten kummassa!?"
Katsoin niitä hetken. En kuitenkaan ollut ilkeä ja arvosteleva, joten sanoinkin: "Aika siistiä? Miten sinulla on siivet? Eikö vain prinsessoilla ole sekä siivet että sarvi? Ainakin minä olen luullut niin." Sanoin ja hymyilin uudelle ystävälleni.
Puheenaiheemme vaihtui soittimiin.
"No, kun niitä oikein harjoittelee, ja soittamisesta pitää, niiden soittaminen onkin lopulta aika helppoa." Totesin.
Sitten Rosie esittikin kysymyksen laulamisesta. Hiljenin täysin. Sitten lopulta vastasin. "Eei...en oikein ole laulanut sen jälkeen." Totesin hiljaa. "Mutta en halua että puhumme siitä asiasta tätä enempää." Mutisin.
"Hyvänen aika, minähän vallan häkellyn." Rosie sanoi kun kehuin hänen nimeään jälleen. Sovimme sen jälkeen, että molemmilla oli ihana nimi. Naurahdin hymyillen.
"Joo, asun vielä vanhempieni luona. Ja tuo oli itseasiassa hyvä idea!" Totesin tälle.

// sori vähän tönkköä :'c

Nimi: Frosty

17.01.2018 21:27
Rosie, Ponyvillen laitamilla

Kieltämättä Sound Surprisen esittämä pyyntö tuli hiukan yllättäen, vaikkei olisi pitänyt. Niin, hänhän oli hölöttänyt vaikka kuinka paljon itsestään, pitöisihän minunkin välillä jotain kertoa!
"Mikäs siinä", vastasin. ''Höm, mistäs sitä aloittaisi...noh, minulla on aika kamalan iso suku, muttei kamalan isoa perhettä. Meitä on minä, äiti, isä, Carol, Cornelia ja Claus. Cornelia ja Claus ovar vanhempieni kissat, meillä on suvussa joku outo perinne, että kaikilla suvun jäsenillä pitää olla musta kissa, jonka nimi alkaa C:llä. En ymmärrä miksi. Isotätini - yksi monista - on kissoille allerginen, hänellä on sitten musta pöllö nimeltään Claudius", innostuin tarinoiman kummallisesta perinteestä. Oli se siinä mielessä mukava perinne, että olin saanut Carolin, mutta huono kissanvihaajien ja juurikin allergikkojen kannalta.
"Jaa mistä söpöysmerkkini sain...olin lapsenlikkana muuannen serkkuni pyynnöstä. Hänellä on kaksi varsaa, Giggling Wind ja Tra La La. No, Tra oli vähän surullisella päällä ja minä päätin piristää häntä taikatempuilla. Ne eivät olleet mitään kovin kummoisia, mutta Tra piristyi ja minä sain söpöysmerkkini", kerroin oman kuvioni tarinan. Tra La Lan ilme oli ollut unohtumaton, eikä vähän myöhemmin temppuja katsomaan tullut Giggly jäänyt paljoa pahemmaksi. Yksi hienoimpia hetkiä elämässäni.
"Jos jotain jännää pikku faktaa kaipaa niin minulla on siivet", tokaisin, kuin kyseessä olisi ollut aivan arkipäiväinen asia - hei, minulle se oli! - ja todistaakseni kertomani nostin taialla viitan toista lievettä sen verran, että sain kyseisen puolen rei'itetyn vaihdokkaansiiven levitettyä. Sitten painoin sen takaisin kylkeäni vasten ja päästin kankaan putoamaan takaisin vihertävän, läpikuultavan ruumiinosan peitoksi.
Vislasin ällistyneenä Sound Surprisen soittamoen soitinten määrästä. "Huhhui, siinä on jo paljon. Miten jaksat soittaa niitä kaikkia? Tai ylipäätään muistat niiden kaikkien soittotekniikat ja silviisiin?"
Itse en ollut soittanut ikinä mitään, paitsi suutani, enkä nyt tarkoittanut laulua. Soitinten paljous hämmensi totaalisesti.
"Taisi olla onni onnettomuudessa", tokaisin keltaisen ponin kerrottua oman söpöysmerkkinsä tarinan. "Oletko sen jälkeen laulanut missään?"
Sekin kävisi järkeen, jos hän kerta oli onnistunut musikaalissa niin miksipä ei sen jälkeen olisi laulamisesta innostunut.
"Hyvänen aika, minähän vallan häkellyn", naurahdin Sound Surprisen kehuessa nimeäni jälleen. "Tämä nimiaihe taitaa olla kyllä jo aika loppuun kulutettu. Sovitaan, että meillä kummallakin on ihana nimi."
Harmillista, ettei toisen äiti pitänyt kissoista. Ilmeeni muuttui myötätuntoisen apeaksi.
"Auts. Ikävämpi homma. Mutta ehkäpä voit hommata kissan kun muutat omillesi? Tai siis enhän minä tiedä, asutko sinä vielä porukoidesi kanssa vai omassa asunnossa, tämä oli vain päätelmä", pälpätin.

Vastaus:

Ihana tarina, olet todella lahjakas kirjoittaja!

20 kp:ta!

Nimi: Marzima

12.01.2018 06:57
Star pop, kaupassa


Kävelin hiljaa ponyvillessä. Kaikki oli syytäni. Vaikka olenkin vanha, tai mielestäni, olen tehnyt suurimman mokan. Avasin hiljaa kaupan oven. "Hei!" Lavender leaf sanoi.
"Hei" sanoin hiljaa.
Kuljin tiskille.
"Mitä Star saisi olla?" Lavender kysyi kivasti.
"Kaksi hunajapurkkia" vastasin
"Tässä" Lavender ojensi.
Nyökkäsin, ja lähdin. Tein itselleni hunajavettä, se sai oloni iloisemmaksi.


//Roolin pitkästä aikaa

Vastaus:

Kiva tarina :3
Hieman pituutta ja kuvailua olisi voinut olla lisää.

4 kp:ta!

Nimi: Kanerva

09.01.2018 09:03
Lavender Leaf, kaupassaan Ponyvillessä

Yrttien järjestelemisessä on jotain rentouttavaaa. Ensin yrtit oikeaan purkkiin, purkki oikealle hyllylle. Taikani avulla saan hoidettua tämän homman paikallani pysyen. Kun kaikki yrttipurkit ovat paikoillaan, huokaisen tyytyväisenä. Viimeisetkin yrtit ovat nyt kuivattu, sitten pitää vain odotella seuraavaa satoa. Kävelen tyytyväisenä myyntipöydälle ja otan puikot esille. Voisin ehkä kokeilla sukan kutomista pitkästä aikaa.
"Sait näköjään ne purkit paikoilleen."
Säikähdin ääntä niin, että tiputin puikot. Ne kalahtivat maahan ja silmukka tippui.
Lydialla oli hyvin epämukava tapa teleportata suoraan sisään, kelloa soittamatta. Hän oli käynyt koulunsa yhdessä Canterlotin arvostetuimmissa kouluissa ja osasi taiasta yhtä sun toista. Myöhemmin hän muutti Ponyvilleen, koska halusi avata oman taikatarvikeliikkeensä tänne. Tutustuin häneen kirjastossa ja hänestä tuli yksi harvoista ystävistäni.
"Montako kertaa olen sanonut, että koputa ennenkuin tulet!" tuhahdin.
"Voi anteeksi, jos satuin aiheuttamaan maailmanlopun." Lydia naurahti sarkastisesti.
"Tulin vain hakemaan korianteria."
Lepyin vähän ja hymähdin Lydialle. Taiallani leijutin korianteripurkin suoraan hänen eteensä. Lydia kiitti, antoi rahat ja haihtui savuna ilmaan. Minä jatkoin virkkaamistani.

//Saatan tehdä Lydiasta oman hahmon, tai sitten se pysyy sivuhahmona ¯\_(ツ)_/¯
Anyways, kauppa on auki ja sinne saa tulla!

Vastaus:

Ihana tuo Lydia xD
Mukava tarina!

10 kp:ta!

Nimi: Naomi YP

08.01.2018 17:30
Sound Surprise, Ponyvillen laitamilla

Naurahdin, kun Rosie iski minulle silmää, kuin jokin salaliittolainen. Pidin hänestä, oikeasti.
"Kerro sinäkin vähän lisää itsestäsi." Pyysin hymyillen. "Perhe, mistä sait söpöysmerkkisi, jotain...?" Selvensin.
Rosie kysyi soitanko jotain. "Soitan monia soittimia. Pianoa, viulua, kanteletta, selloa, huilua....rumpuja en ole kyllä koskaan osannut soittaa." Kerroin.
"Sain söpöysmerkkini siitä, kun soitin koulun musikaalissa taustoja, ja jouduin esittämään pääosaa kun pääosan näyttelijä sairastui. En ollut laulanut koskaan sitä ennen, ja sen jälkeen opettaja sanoi, että minut olisi pitänyt valita heti." Naurahdin hymyillen.
"Rosie on minusta ihana nimi." Toistin jälleen, olin sanonut sen varmasti jo monta kertaa. Oli nimi mikä nimi, jos henkilö oli mukava, kaikki hänessä oli mukavaa.
Huomasin Rosien kissan, joka loikkasi tämän selästä alas, ojenteli tassujaan hieman, ja hakeutui hänen hattunsa alle.
"Onpa se suloinen!" Sanoin ihastuksissani. "Olen aina pitänyt kissoista, ja haluaisin sellaisen itsekin, mutta äitini ei pidä kissoista..." huokaisin.

Nimi: Naomi YP

31.12.2017 16:20
Prinsessa Aria, Canterlotin linna

Astelin turhautuneena linnan käytävää pitkin. Olin laskenut kuun muutama tunti sitten, ja sisareni nosti aurinkoa.
*Kukaan ei näe kuuta, kun kaikki vain nukkuvat!* tuhahdin. Huokaisin. *No kai näin on paras. Kuun pitää silti olla.*
Astelin huoneeseeni. Hain harjani kaapista taiallani. Aloin harjaamaan takkuisia hiuksiani. Katsoin peiliin. Sieltä minua katsoi takaisin sama tuttu surkea naama.
* Voisin lähteä hetkeksi lentämään. Ei minua täälläkään kaivata.* ajattelin.
Astelin parvekkeelle ja lehahdin ulos. Kaunis auringonnousu häikäisi silmiäni. *Siskoni mielestä suutun ja valitan hänelle aina turhaan. Ehkä hän ei vain näe pimeyttä, koska on sokaistunut tästä valosta ja suosiosta.* ajattelin tuhahtaen. *Kappas! Ponyville! Voisin käydä siellä.* mietin.
*Mutta arvostaako kukaan minua....siskoni on aina paras kaikessa...* huokaisin. Laskeuduin aukiolle, jossa oli tori. Katselin ympärilleni. Ponit olivat juuri heräilemässä. Kai. Itse mukuin aina hieman eri aikoihin kuin muut ponit, koska tykkäsin valvoa katsellen kuuta.

//joku??? Aika tönkköä D':

Nimi: Marzima

31.12.2017 15:02
Twinkle Lina, apua antamassa? Ja torilla


"No, kaipa voisin yrittää", sanoin. "Ai, kiitos", Ice sanoi. Minulla oli mukana jotain, ja nyt hyväksi onneksi, äitini oli laittanut vetoketjun. "Äitini on vaatteiden korjaaja", sanoin. Kiinnitin Ice Frostin laukkuun uuden vetoketjun. "Noin, onko hyvä?" kysyin. "Parempi', Ice sanoi. Hymyilin. "Miten pääsen lentoon?" Ice kysyi. "Luota itseesi", kerroin Icelle. "Äläkä katso maahan". Tökkäsin Iceä ylöspäin. "Apua!" Ice huusi. "Muista mitä opetin", sanoin. Hetken kuluttua Ice lenteli varovasti. "Hyvä!" huusin. Lähdin kävelemään kohti toria.



*Nam, keksejä* ajattelin. *Samoja kuten Canterlotissa*. "Hei!, ostaisin 20 keksiä", sanoin. "Se tekisi 5€", myyjä sanoi. Ojensin rahat myyjälle. "Kiitos!" huikkasin. Kävelin kohti majataloa. Lösähdin sängylleni, nulahdin.

Vastaus:

Mukava tarina! Ehkä hieman liikaa autohittausta minun makuuni, mutta eipä tuo mitään. Hieman lisää kuvailua ja adjektiivejä tekisivät tekstistä sulavampaa.

5 kp:ta!

Nimi: Frosty

28.12.2017 00:16
Rosie, Ponyvillen laitamilla

Vaikutti siltä, ettei höpinääni osattu vastata, mitä keltaisen ponin lyhyestä vastauksesta pystyi päättelemään. Siirtelin kavioitani lumisessa maassa, yrittäen kovasti keksiä jotain sanottavaa.
"Aika absurdi tilanne", naurahdin lopulta, ehkä hiukan väkinäisesti. "Tässä sitä vaan keskustellaaan teikäläisen yksityisasioista, vaikka vasta tavattiin. Mutta ällös huoli, meikäläinen ei juoruile tästä", vakuuttelin silmäniskun saattelemana, kuin jokin salaliittolainen. Kaipa minä jonkin sortin salaliittolainen olinkin, riippui siitä että mistä suunnasta asiaa katsoi.
"No niin näkyy olevan", tokaisin vilkaistessani itsekin keltaisen tamman söpöysmerkkiä. "Onnekas. Soitatko kenties jotain? Pianoa, huilua, rumpuja, suutasi?" kyselin uteliaana. Kävisi järkeen, että Sound Surprise harrastaisi jotain musikaalista.
"Rosie on jees nimi, kyllä sen kanssa elämään pystyy. Onhan tässä jo parikymmentä vuotta elon polkua taivallettu ja vielä paljon on edessä, jos kaikki vaan hyvin menee", lausuin kenties turhankin syvälliseksi meneviä sanoja, jotka kuittasin tapani mukaan virneellä.
Carol päätti, ettei selkäni enää kelvannut nukkumapaikaksi ja pomppasi alas. Se ojenteli pitkiä raajojaan ja ponkaisi sitten kevyesti ilmaan, tyrkkäsi hatun pois päästäni ja käpertyi sen paikalle.
"Hei, vähäsen kunnioitusta!" älähdin moittivasti kissalle, nosin hatun taiallani maasta ja pienen ravistelun - ja muutaman hatun sisältä lennähtäneen pelikortin - myötä asetin sen kissan päälle päähäni. Carol mahtui hyvin päähineen sisälle.
"En ymmärrä, miten se viihtyy tuolla", puhahdin. "Luulisi hengityksen olevan vaikeaa ja paikan epämukava. Ei! Aina vaan hatun alle."
Pyöräytin silmiäni kohti taivasta.

Vastaus:

Rakastan oikeasti tarinoitasi, Rosieta sekä Carolia xD
Olet lahjakas kirjoittaja!

25 kp:ta!

Nimi: Naomi YP

26.12.2017 18:06
Ice Frost, kotimatkalla

"Satutin siipeni..." sanoin harmissani juuri tapaamalleni ponille. Laskin painavan laukkuni maahan. *Äh....miten oikein pääsen kotiin?* mietin. Huomasin että poni katsoi minua kummissaan(?)
"Satutin siipeni, kun yritin päästä Pilvilaaksoon kotiin, ja luistimeni putosi laukusta ja yritin saada sen kiinni ja putosin ja.." selitin ponille, kunnes tajusin miten typerältä kamala pälätykseni kuulosti.
"Anteeksi..." sanoin ujosti. "En vain vielä tiedä miten pääsisin kotiin.."

Nimi: marmelady

26.12.2017 07:40
Star pop, nolo keikka!



5...4...3. Pian olisin lavalla. Suurin keikkani oli edessä. 2...1..0! Ravasin lavalle. Aloitin biisilläni Oon paras. Laulelin siinä poppia, noin 2 minuuttia, kunnes kuului rähähdys. Se oli mikrofooni. Ja pienimmät fanini pitelivät korvia. Sitten aloin tanssia ja laulaa. Sitten osuin johonkin lavaste juttuun, ja tietinkin se kaatusi. Ja vielä managerini päälle. Vedin vahingossa jostain narusta, sitten yleisöön kaatusi lavaste. Silloin oli alku syksy. Sain nuhan ja lauloin samalla. Olen nolo, tyhmä ja tyhmin. Minun takiani 10 loukkantui ja 3 kuoli. Siitä lähtien en laulanut.

Vastaus:

Voi ei, ikävä tapaus D: hieman enemmän pituutta ja adjektiiveja olisin kaivannut, mutta muuten hyvä tarina!

7 kp:ta!

Nimi: marmelady

23.12.2017 16:37
Twinkle Lina, kävelemässä ulkona


Kävelin yksin Ponyvillessä. Minun piti tehdä ennen koulun alkua, juttu jostain kaupungista. "Joku ihmeen kauppa, talo, talo", luettelin. "Taas yksi talo". Tämä homma oli tylsää. En selvästikkään osannut mitää. Sitten pysähdyin. Maassa oli varsa, joka yritti nousta. Kohteliaasti kysyin "Tarvitsetko apua?". "Kyllä, vähän, varsa vastasi. Autettuani varsan ylös hän kysyi "Kuka sinä olet?". "Olen Twinkle Lina Canterlotista, vastasin. "Kukas sinä sitten olet?". "Ai minä, tuota, olen Ice Frost, varsa sanoi hämillään. "Okei, kiva kuulla, olen täällä opiskelemassa koulun juttuun", sanoin iloisena. "Mutta eihän lomalla opiskella?", Ice Frost sanoi hämmentyneenä. "Päätin opiskella nyt kuin jälkeen", sanoin. "Ok, minulla on vähän kiire, Ice sanoi ja yritti päästä lentoon. "Ei, tästä mitään tule!. Nauroin Icelle.

Vastaus:

Mukava tarina! Tosin olisin itse kaivannut hieman lisää pituutta ja adjektiiveja ;) kiinnitäthän myös enemmän huomiota tekstin sujuvuuteen. Ja tässähän sattui tuo pieni erehdys, Icehän oli 16-vuotias mutta eihän se mitään xD

7 kp:ta!

Nimi: Naomi YP

23.12.2017 15:08
Ice Frost, Ponyvillessä

(Varoitus. Tosi tönkköä D':)

Kävelin ripeää tahtia luistelulaukku olalla. Olin ollut harjoituksissa. Joukkue oli ottanut minut hyvin vastaan, josta olin kovin iloinen. Olin saanut uuden ystävän, Cherry Skaten. Hänkin oli saanut söpöysmerkkinsä luistelusta.
Kiristin tahtiani. Minun oli ehdittävä kotiin. Äiti oli ennen harjoituksia kertonut, että minun piti tulla reippaasti kotiin harjoituksien jälkeen. Me olimme kuulemma lähdössä jonnekin. Pystyin hahmottamaan Pilvilaakson korkealla. Levitin siipeni ja nousin ilmaan. Ikävä kyllä luistelulaukku painoi paljon. Räpyttelin siipiäni epätoivoisesti, mutta rojahdin maahan silti.
*Äsh. Eivät tavarani edes paina paljoa.* ajattelin turhautuneena. En ollut kovin hyvä lentäjä. Siipiä tarvistin luistelemiseen, mutta niissä ei tarvinnut olla paljoa voimaa. Pidimme niillä vain kuviot kasassa, ja otimme vauhtia. Luistimilla tosiaan liukui jäällä, muttei tietenkään maalla. Huokaisin. Keräsin hieman voimia, otin vauhtia ja yritin uudelleen. Nousin korkealle. Räpytin siipiäni minkä pystyin, ja tällä kertaa se onnistui paremmin. Yllättäen tajusin jotain. Luistelulaukkuni vetoketju oli hieman auki, ja se aukesi yllättäen täysin, ja toinen luistimistani putosi sieltä.
*Kalliit luistimeni! Ne ovat aarteeni!* ajattelin hätääntyneenä, ja syöksyin luistimeni perään. Sain sen kiinni, mutta en ehtinyt enää jarruttaa, vaan mäjähdin maahan.
"Auts. Siipeni..." ähkäisin ja katsoin hieman taittunutta siipeäni.
*No...ainakin luistimeni on kunnossa.*
Laitoin luistimen takaisin laukkuuni, ja vedin vetoketjun tiukasti kiinni. Katselin taivaalle, miettien, miten pääsisin kotiini.

Nimi: marmelady

22.12.2017 18:18
Twinkle Lina, ponyvilleen saapuminen


Olin junassa. Minua harmitti se kun olin lähtenyt vähän ennen sukulaispäivää. Silloin saan kahjoja, perinne ruokaa, ja nään sukulaisia. "Voih, mitä tein" mutisin hiljaa. Istuin yksin junassa. Pian tuli kuulutus"Juna on perillä!". Kaikki junasta lähtivät. Olin viimeinen. Mietin siskoani, äiti ja isää, sukulaispäivää. Olin jo perillä. "Tule nopeammin!" huusi asemalla oleva lipuntarkastaja. Taisi huutaa minulle. Pääsin pieneen huoneeseen pienessä majatalossa. Huone oli mielestäni ruma ja vanha, mutta en viitsinyt sanoa sitä. Purkamisen jälkeen päätin mennä ulos. Lumihiutaleet tippuivat hiljalleen maahan. "Ihana näky!" ilahduin. "Ainiin olen yksin". Tästä alkaisi oppiminen eri kaupungissa.


//Naomi onko kiva?

Vastaus:

Mukava tarina! Pärjääköhän Lina ilman perhettään? Toivottavasti kirjoitat jatkoa pian, haluan nimittäin tietää ^^

10 kp:ta!

Nimi: Naomi YP

20.12.2017 09:49
Sound Surprise, Ponyvillen laitamilla

"Niin." Totesin, kun Rosie puhui minulle. En oikein keksinyt muuta sanottavaa, mutta olin samaa mieltä tämän kanssa. Olin iloinen siitä, että joku ymmärsi minua. En pystynyt oikein puhumaan ystävillenikään asioistani.
Ice Frost, aika rikkaan pegasosperheen ainoa lapsi, vanhempien lellikki joka sai aina kaiken huomion. Suosittu koulussa, täyden kympin oppilas ja muutenkin se, joka loistaa kaikessa. Ei hän ymmärtänyt minua. Ensimmäisinä koulupäivinä uudessa koulussa Dusk ja minä pidimme häntä kamalana hienostelijana, ja hänen ystävänsä kiusasivat meitä. Duskia he kutsuivat "sarvettomaksi" ja minua "paljaspepuksi", koska sain söpöysmerkkini vasta myöhään.
Dusk Shade, äkkipikainen, huono koulussa, sarvensa menettänyt, orpo (hänen perheensä kuoli samassa onnettomuudessa missä hän menetti sarvensa, syytä siihen en tiedä) ja hänellä ei ole muita ystäviä kuin Ice ja minä. Hän tavallaan asuu jomman kumman luona.
Kun yritän puhua hänelle huolistani, hän vain sanoo, että minulla on sarvi, perhe, jopa pikkuveli, ja minulla on kunnon koti, tarpeeksi rahaa kaikkeen ja olen 8 ja 9 oppilas koulussa. Minun ei kuulemma kannata valittaa siitä hänelle.
Minusta tuntuu että hän pitää minua hiukan turhamaisena, kun valitan vanhemmistani orvolle.
Naurahdin, kun Rosie kertoi tarinan nimestään, ja siitä miten hänen sukunsa oletti hänen tulevan floristiksi.
"Niin, mutta kyllä minun nimeni on minulle aika sovelias." Totesin ja vilkaisin söpöysmerkkiäni, joka oli nuotti.
"Olet oikeassa, Cardpack sopii sinulle." Totesin hymyillen. "Mutta kyllä minä Rosiestakin pidän." Hymyilin.
Rosie kehui Ponyvilleä.
"Niin. Minäkin pidän tästä paikasta."
"Mutta minkäs teet, vaeltaja mikä vaeltaja." Rosie totesi.
Minua harmitti hieman se, että hän oli vaeltaja. Olisi mukavaa jos hän jäisi Ponyvilleen asumaan. Voisin jutella hänen kanssaan useamminkin.

Nimi: marmelady

19.12.2017 07:40
Twinkle Lina, söpöysmerkki?

Olimme rannalla perheeni kanssa. Siskoni on vasta vauva. Olen jo iso varsa, omasta mielestäni. "Onko nälkä?", äiti kysyi Eleniltä. Olin uimassa. "Pyh pikkusisko, aina pitää auttaa", mutisin. Minulle tuli kylmä. "Hyi!", kirkaisin. "Tämä on kylmää". "Mikä?", isä kysyi. "No tämä vesi", sainoin vihaisena. Isäni on joskus aito pelle. "Syönpäs hunaja leipäni", äiti sanoi ja alkoi syömään. Olin aina auttanut siskoani, mutta en tosissani. Sitten se tapahtui. Siskoni vieri alas pientä mäkeä pitkin mereä. "Apua!", huusin. Äiti ja isä eivät nähnyt. Minun oli pakko auttaa. Äiti ja isä huomasivat vasta sitten kun laukkasin siskoani päin. Viime tipalla sain hänet. "Pikku Elena ja Twinkle Lina", äiti sanoi. "Autoit tosissasi siskoasi", äiti sanoi minulle. "Mitä roskaa pepussasi on?", isä pelleili. "Söpöysmerkki!", huusin. "Jes!".
Siinä oli sydän jossa on siskoni ja minä. En ikinä unohda tuota päivää.

Vastaus:

Onpas Twinkle Lina mukaca ja rohkea poni^^

10 kp:ta!

Nimi: marmelady

18.12.2017 14:45
//tekisinkö joulun jälkeen twinkle elenin//

Nimi: marmelady

18.12.2017 12:45
Twinkle Lina, Canterlotista Ponyviileen


Pian juna lähtisi.Istuin hiljalleen sängylläni.Sitten oli aika lähteä."Hei hei äiti!", huusin."Lähtetkö jo nyt?", äiti kysyi."Eihän juna lähde aikoihinkaan"."Vasta 40 minuutin päästä",isä sanoi."Ai kyllä", vastasin ja aloin itkemään.Pikkusiskoni meni yläkertaan."Mikä nyt kulta?", äiti kysyi.En vastannut.Katsoin äitiäni silmiin ja puskahdin parkuun."Mu-Mutta halusin vai vain olla ajoissa", inisin."Ei se mitään kiirehdit harvoi mutta", isä sanoi."En minä kiirehdi koskaan idiootit hyvä ette lähden ponyvilleen!", keskeytin isän."Nyt ainakin mylhästyt kun pelaat aikaa", siskoni sanoi."Senkin salakuuntelia!", huusin."Hähä hää", siskoni kiusasi."Twinkle Elen lopeta", äitini sanoi."Lähden nyt", Sanoin."Oletko varma", isä sanoi."Kyllä", sanoin ja lähdin hitaasti pois.Hetken päästä kun olin junassa tuli kuulutus."Juna lähtee!".Matka ponyvilleen alkoi.

Vastaus:

Kiva tarina! Pituutta olisi voinut olla lisää, mutta 10 lausettahan on minimiraja.

10 kp:ta!

Nimi: Kanerva

17.12.2017 08:56
Lavender Leaf, Ponyvillesssä kävelemässä

Lumihiutaleet leijailivat maahan Lavender Leafin kävellessä hiljalleen eteenpäin. Hän nautti Ponyvillen rennosta tunnelmasta talven pimeimpinä aikoina. Kaikkialla oli mukavan hiljaista, lumi pehmensi ne pienimmätkin äänet. Hänen kotikaupungissaan Manehattanissa olivat talvetkin äänekkäitä. Missä tahansa Lavender liikkuikin, oli siellä aina taustahälyä. Siksi hän oli halunnut muuttaa. Lavender halusi elää hiljaisuudessa, jota Ponyvillessä riitti. Vanhemmat eivät siitä päätöksestä pitäneet. He halusivat Lavenderin jäävän Manehattaniin, jotta hän voisi ryhtyä kokiksi. Mutta Lavenderia ei kokkaus kiinnostanut, joten hän päätti karata kotoa. Yhtä "Hyvää lämpöjuhlaa"- korttia lukuunottamatta ei Lavender ollut heiltä mitään kuullut. Jostain leijui pipareitten tuoksua, mutta Lavender Leaf pakotti itsensä jatkamaan matkaa. Hänen täytyi päästä torille.


Vastaus:

Ihanan rauhallisen tuntuinen tarina. Pituutta olisi voinut olla hieman lisää, mutta 10 lausettahan on minimiraja :)

15 kp:ta!

©2018 Moonsong - suntuubi.com