Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

 

-Kirjoita puhe "heittomerkkien" väliin.

-Kirjoita ajatukset *tähtien* väliin.

-Kirjoita sujuvaa tekstiä!

-Kirjoita vähintään 10 lauseen tarinoita!

-Älä metapelaa!

-Autohittaa KOHTUUDELLA!

Hyviä kirjoitteluhetkiä!

Vieraskirja  1  2  > [ Kirjoita ]

Nimi: Varjoturkki

18.02.2018 21:29
Moonlight Dancer, Stardust (Canterlot)

"Katso kuinka upea se on!" Starla esitteli minulle uusinta luomustaan. Pidin siitä. Se oli kauniin turkoosi sariireilla ja smaragdeilla koristeltuna. "Mikä sen nimi pitäisi olla?"
Tajusin Starlan osoittaneen kysymyksensä minulle, ja mietin hetken.
"Meren helmi?" Ehdotin. "Tai kenties Meritimantti?"
Starla mietti hetken, ennen kuin vastasi. "Meren helmi kuulostaa hyvältä."
Nyökkäsin ja kysyin:
"Saisinko kokeilla sitä?"
"No mutta totta kai!" Starla huudahti. Ja puki mekon minulle taikansa avulla. "Katsotaanpa... sehän on täydellinen!" Ravasin peilille. Mekko tosiaan oli upea. Se sointui hyvin minun harjani kanssa. Annoin mekon takaisin Starlalle, kunnes kipu alkoi voimistua. *Ei taas!* Kaaduin maahan ja pyristelin siinä kivun kourissa, voimattomana mihinkään.
"Moonlight!" Starla huudahti. "Taasko se tapahtuu?"
Huohotin raskaasti ja onnistuin nyökkäämään ystävälleni pienesti.

//Starla? Ei kai muuten vaa ollu liikaa autohittausta, pyydän anteeksi jos oli, ja vähennän sen määrää.

Nimi: Marzima

18.02.2018 07:25
Twinkle Lina, kotiin?

Tänään lähden kotiin. Vihdoinkin pääsen rakkaan siskoni luo. Ja tietysti perheeni. Ihanaa! Pakkasin tavarani, kuljin vielä koko ponyvillen läpi. Nousin junaan. Näytin lippuni.
"Tuossa!" huusin.
Olin pian perillä. Koputin oveen. Kukaan ei avannut. Avasin itse oven.
"Sisko, äiti, isä?" huhuilin.
"Niin?" Twinkle Elen kysyi.
"Luulin että olisitte muuttaneet?" sanoin. Elenin kasvot loksahtivat auki.
"Emme tietenkään muuta", kuului äidin ja isän ääni. Menin halaamaan äitiäni.
"Miten kävi sen koulujutun kanssa?" äitini kysyi.
"Unohdin sen!" huudahdin.
Elen alkoi lällättämään. Yritin mennä kostamaan. Mutta en tietenkään kosta siskolleni.

//Lina tulee joku päivä Starlan puotiin avuksi

Nimi: Naomi YP

12.02.2018 07:55
Sound Surprise, Ponyvillen laitamilla

Rosie näytti hieman yllättyneeltä, kun esitin tälle pyynnön, mutta sitten hän alkoi kertomaan.
"Vau! Koko perheellänne on kissoja! Tässähän tulee ihan kateelliseksi." Naurahdin Rosielle.
"Niin. Harmi että isoäitisi on allerginen."
Rosie alkoi kertomaan söpöysmerkkinsä tarinaa. "Vau!" Sanoin jälleen. "Osaat siis varmaan aika hienoja temppuja! Haluaisitko näyttää jonkin, jos sinulla ei ole kiire minnekään?" Kysyin uteliaana.
Rosie näytti minulle siipensä. "Siivet!" Henkäisin ihmeissäni. "Miten kummassa!?"
Katsoin niitä hetken. En kuitenkaan ollut ilkeä ja arvosteleva, joten sanoinkin: "Aika siistiä? Miten sinulla on siivet? Eikö vain prinsessoilla ole sekä siivet että sarvi? Ainakin minä olen luullut niin." Sanoin ja hymyilin uudelle ystävälleni.
Puheenaiheemme vaihtui soittimiin.
"No, kun niitä oikein harjoittelee, ja soittamisesta pitää, niiden soittaminen onkin lopulta aika helppoa." Totesin.
Sitten Rosie esittikin kysymyksen laulamisesta. Hiljenin täysin. Sitten lopulta vastasin. "Eei...en oikein ole laulanut sen jälkeen." Totesin hiljaa. "Mutta en halua että puhumme siitä asiasta tätä enempää." Mutisin.
"Hyvänen aika, minähän vallan häkellyn." Rosie sanoi kun kehuin hänen nimeään jälleen. Sovimme sen jälkeen, että molemmilla oli ihana nimi. Naurahdin hymyillen.
"Joo, asun vielä vanhempieni luona. Ja tuo oli itseasiassa hyvä idea!" Totesin tälle.

// sori vähän tönkköä :'c

Nimi: Frosty

17.01.2018 21:27
Rosie, Ponyvillen laitamilla

Kieltämättä Sound Surprisen esittämä pyyntö tuli hiukan yllättäen, vaikkei olisi pitänyt. Niin, hänhän oli hölöttänyt vaikka kuinka paljon itsestään, pitöisihän minunkin välillä jotain kertoa!
"Mikäs siinä", vastasin. ''Höm, mistäs sitä aloittaisi...noh, minulla on aika kamalan iso suku, muttei kamalan isoa perhettä. Meitä on minä, äiti, isä, Carol, Cornelia ja Claus. Cornelia ja Claus ovar vanhempieni kissat, meillä on suvussa joku outo perinne, että kaikilla suvun jäsenillä pitää olla musta kissa, jonka nimi alkaa C:llä. En ymmärrä miksi. Isotätini - yksi monista - on kissoille allerginen, hänellä on sitten musta pöllö nimeltään Claudius", innostuin tarinoiman kummallisesta perinteestä. Oli se siinä mielessä mukava perinne, että olin saanut Carolin, mutta huono kissanvihaajien ja juurikin allergikkojen kannalta.
"Jaa mistä söpöysmerkkini sain...olin lapsenlikkana muuannen serkkuni pyynnöstä. Hänellä on kaksi varsaa, Giggling Wind ja Tra La La. No, Tra oli vähän surullisella päällä ja minä päätin piristää häntä taikatempuilla. Ne eivät olleet mitään kovin kummoisia, mutta Tra piristyi ja minä sain söpöysmerkkini", kerroin oman kuvioni tarinan. Tra La Lan ilme oli ollut unohtumaton, eikä vähän myöhemmin temppuja katsomaan tullut Giggly jäänyt paljoa pahemmaksi. Yksi hienoimpia hetkiä elämässäni.
"Jos jotain jännää pikku faktaa kaipaa niin minulla on siivet", tokaisin, kuin kyseessä olisi ollut aivan arkipäiväinen asia - hei, minulle se oli! - ja todistaakseni kertomani nostin taialla viitan toista lievettä sen verran, että sain kyseisen puolen rei'itetyn vaihdokkaansiiven levitettyä. Sitten painoin sen takaisin kylkeäni vasten ja päästin kankaan putoamaan takaisin vihertävän, läpikuultavan ruumiinosan peitoksi.
Vislasin ällistyneenä Sound Surprisen soittamoen soitinten määrästä. "Huhhui, siinä on jo paljon. Miten jaksat soittaa niitä kaikkia? Tai ylipäätään muistat niiden kaikkien soittotekniikat ja silviisiin?"
Itse en ollut soittanut ikinä mitään, paitsi suutani, enkä nyt tarkoittanut laulua. Soitinten paljous hämmensi totaalisesti.
"Taisi olla onni onnettomuudessa", tokaisin keltaisen ponin kerrottua oman söpöysmerkkinsä tarinan. "Oletko sen jälkeen laulanut missään?"
Sekin kävisi järkeen, jos hän kerta oli onnistunut musikaalissa niin miksipä ei sen jälkeen olisi laulamisesta innostunut.
"Hyvänen aika, minähän vallan häkellyn", naurahdin Sound Surprisen kehuessa nimeäni jälleen. "Tämä nimiaihe taitaa olla kyllä jo aika loppuun kulutettu. Sovitaan, että meillä kummallakin on ihana nimi."
Harmillista, ettei toisen äiti pitänyt kissoista. Ilmeeni muuttui myötätuntoisen apeaksi.
"Auts. Ikävämpi homma. Mutta ehkäpä voit hommata kissan kun muutat omillesi? Tai siis enhän minä tiedä, asutko sinä vielä porukoidesi kanssa vai omassa asunnossa, tämä oli vain päätelmä", pälpätin.

Nimi: Marzima

12.01.2018 06:57
Star pop, kaupassa


Kävelin hiljaa ponyvillessä. Kaikki oli syytäni. Vaikka olenkin vanha, tai mielestäni, olen tehnyt suurimman mokan. Avasin hiljaa kaupan oven. "Hei!" Lavender leaf sanoi.
"Hei" sanoin hiljaa.
Kuljin tiskille.
"Mitä Star saisi olla?" Lavender kysyi kivasti.
"Kaksi hunajapurkkia" vastasin
"Tässä" Lavender ojensi.
Nyökkäsin, ja lähdin. Tein itselleni hunajavettä, se sai oloni iloisemmaksi.


//Roolin pitkästä aikaa

Nimi: Kanerva

09.01.2018 09:03
Lavender Leaf, kaupassaan Ponyvillessä

Yrttien järjestelemisessä on jotain rentouttavaaa. Ensin yrtit oikeaan purkkiin, purkki oikealle hyllylle. Taikani avulla saan hoidettua tämän homman paikallani pysyen. Kun kaikki yrttipurkit ovat paikoillaan, huokaisen tyytyväisenä. Viimeisetkin yrtit ovat nyt kuivattu, sitten pitää vain odotella seuraavaa satoa. Kävelen tyytyväisenä myyntipöydälle ja otan puikot esille. Voisin ehkä kokeilla sukan kutomista pitkästä aikaa.
"Sait näköjään ne purkit paikoilleen."
Säikähdin ääntä niin, että tiputin puikot. Ne kalahtivat maahan ja silmukka tippui.
Lydialla oli hyvin epämukava tapa teleportata suoraan sisään, kelloa soittamatta. Hän oli käynyt koulunsa yhdessä Canterlotin arvostetuimmissa kouluissa ja osasi taiasta yhtä sun toista. Myöhemmin hän muutti Ponyvilleen, koska halusi avata oman taikatarvikeliikkeensä tänne. Tutustuin häneen kirjastossa ja hänestä tuli yksi harvoista ystävistäni.
"Montako kertaa olen sanonut, että koputa ennenkuin tulet!" tuhahdin.
"Voi anteeksi, jos satuin aiheuttamaan maailmanlopun." Lydia naurahti sarkastisesti.
"Tulin vain hakemaan korianteria."
Lepyin vähän ja hymähdin Lydialle. Taiallani leijutin korianteripurkin suoraan hänen eteensä. Lydia kiitti, antoi rahat ja haihtui savuna ilmaan. Minä jatkoin virkkaamistani.

//Saatan tehdä Lydiasta oman hahmon, tai sitten se pysyy sivuhahmona ¯\_(ツ)_/¯
Anyways, kauppa on auki ja sinne saa tulla!

Nimi: Naomi YP

08.01.2018 17:30
Sound Surprise, Ponyvillen laitamilla

Naurahdin, kun Rosie iski minulle silmää, kuin jokin salaliittolainen. Pidin hänestä, oikeasti.
"Kerro sinäkin vähän lisää itsestäsi." Pyysin hymyillen. "Perhe, mistä sait söpöysmerkkisi, jotain...?" Selvensin.
Rosie kysyi soitanko jotain. "Soitan monia soittimia. Pianoa, viulua, kanteletta, selloa, huilua....rumpuja en ole kyllä koskaan osannut soittaa." Kerroin.
"Sain söpöysmerkkini siitä, kun soitin koulun musikaalissa taustoja, ja jouduin esittämään pääosaa kun pääosan näyttelijä sairastui. En ollut laulanut koskaan sitä ennen, ja sen jälkeen opettaja sanoi, että minut olisi pitänyt valita heti." Naurahdin hymyillen.
"Rosie on minusta ihana nimi." Toistin jälleen, olin sanonut sen varmasti jo monta kertaa. Oli nimi mikä nimi, jos henkilö oli mukava, kaikki hänessä oli mukavaa.
Huomasin Rosien kissan, joka loikkasi tämän selästä alas, ojenteli tassujaan hieman, ja hakeutui hänen hattunsa alle.
"Onpa se suloinen!" Sanoin ihastuksissani. "Olen aina pitänyt kissoista, ja haluaisin sellaisen itsekin, mutta äitini ei pidä kissoista..." huokaisin.

Nimi: Naomi YP

31.12.2017 16:20
Prinsessa Aria, Canterlotin linna

Astelin turhautuneena linnan käytävää pitkin. Olin laskenut kuun muutama tunti sitten, ja sisareni nosti aurinkoa.
*Kukaan ei näe kuuta, kun kaikki vain nukkuvat!* tuhahdin. Huokaisin. *No kai näin on paras. Kuun pitää silti olla.*
Astelin huoneeseeni. Hain harjani kaapista taiallani. Aloin harjaamaan takkuisia hiuksiani. Katsoin peiliin. Sieltä minua katsoi takaisin sama tuttu surkea naama.
* Voisin lähteä hetkeksi lentämään. Ei minua täälläkään kaivata.* ajattelin.
Astelin parvekkeelle ja lehahdin ulos. Kaunis auringonnousu häikäisi silmiäni. *Siskoni mielestä suutun ja valitan hänelle aina turhaan. Ehkä hän ei vain näe pimeyttä, koska on sokaistunut tästä valosta ja suosiosta.* ajattelin tuhahtaen. *Kappas! Ponyville! Voisin käydä siellä.* mietin.
*Mutta arvostaako kukaan minua....siskoni on aina paras kaikessa...* huokaisin. Laskeuduin aukiolle, jossa oli tori. Katselin ympärilleni. Ponit olivat juuri heräilemässä. Kai. Itse mukuin aina hieman eri aikoihin kuin muut ponit, koska tykkäsin valvoa katsellen kuuta.

//joku??? Aika tönkköä D':

Nimi: Marzima

31.12.2017 15:02
Twinkle Lina, apua antamassa? Ja torilla


"No, kaipa voisin yrittää", sanoin. "Ai, kiitos", Ice sanoi. Minulla oli mukana jotain, ja nyt hyväksi onneksi, äitini oli laittanut vetoketjun. "Äitini on vaatteiden korjaaja", sanoin. Kiinnitin Ice Frostin laukkuun uuden vetoketjun. "Noin, onko hyvä?" kysyin. "Parempi', Ice sanoi. Hymyilin. "Miten pääsen lentoon?" Ice kysyi. "Luota itseesi", kerroin Icelle. "Äläkä katso maahan". Tökkäsin Iceä ylöspäin. "Apua!" Ice huusi. "Muista mitä opetin", sanoin. Hetken kuluttua Ice lenteli varovasti. "Hyvä!" huusin. Lähdin kävelemään kohti toria.



*Nam, keksejä* ajattelin. *Samoja kuten Canterlotissa*. "Hei!, ostaisin 20 keksiä", sanoin. "Se tekisi 5€", myyjä sanoi. Ojensin rahat myyjälle. "Kiitos!" huikkasin. Kävelin kohti majataloa. Lösähdin sängylleni, nulahdin.

Nimi: Frosty

28.12.2017 00:16
Rosie, Ponyvillen laitamilla

Vaikutti siltä, ettei höpinääni osattu vastata, mitä keltaisen ponin lyhyestä vastauksesta pystyi päättelemään. Siirtelin kavioitani lumisessa maassa, yrittäen kovasti keksiä jotain sanottavaa.
"Aika absurdi tilanne", naurahdin lopulta, ehkä hiukan väkinäisesti. "Tässä sitä vaan keskustellaaan teikäläisen yksityisasioista, vaikka vasta tavattiin. Mutta ällös huoli, meikäläinen ei juoruile tästä", vakuuttelin silmäniskun saattelemana, kuin jokin salaliittolainen. Kaipa minä jonkin sortin salaliittolainen olinkin, riippui siitä että mistä suunnasta asiaa katsoi.
"No niin näkyy olevan", tokaisin vilkaistessani itsekin keltaisen tamman söpöysmerkkiä. "Onnekas. Soitatko kenties jotain? Pianoa, huilua, rumpuja, suutasi?" kyselin uteliaana. Kävisi järkeen, että Sound Surprise harrastaisi jotain musikaalista.
"Rosie on jees nimi, kyllä sen kanssa elämään pystyy. Onhan tässä jo parikymmentä vuotta elon polkua taivallettu ja vielä paljon on edessä, jos kaikki vaan hyvin menee", lausuin kenties turhankin syvälliseksi meneviä sanoja, jotka kuittasin tapani mukaan virneellä.
Carol päätti, ettei selkäni enää kelvannut nukkumapaikaksi ja pomppasi alas. Se ojenteli pitkiä raajojaan ja ponkaisi sitten kevyesti ilmaan, tyrkkäsi hatun pois päästäni ja käpertyi sen paikalle.
"Hei, vähäsen kunnioitusta!" älähdin moittivasti kissalle, nosin hatun taiallani maasta ja pienen ravistelun - ja muutaman hatun sisältä lennähtäneen pelikortin - myötä asetin sen kissan päälle päähäni. Carol mahtui hyvin päähineen sisälle.
"En ymmärrä, miten se viihtyy tuolla", puhahdin. "Luulisi hengityksen olevan vaikeaa ja paikan epämukava. Ei! Aina vaan hatun alle."
Pyöräytin silmiäni kohti taivasta.

Vastaus:

Rakastan oikeasti tarinoitasi, Rosieta sekä Carolia xD
Olet lahjakas kirjoittaja!

25 kp:ta!

Nimi: Naomi YP

26.12.2017 18:06
Ice Frost, kotimatkalla

"Satutin siipeni..." sanoin harmissani juuri tapaamalleni ponille. Laskin painavan laukkuni maahan. *Äh....miten oikein pääsen kotiin?* mietin. Huomasin että poni katsoi minua kummissaan(?)
"Satutin siipeni, kun yritin päästä Pilvilaaksoon kotiin, ja luistimeni putosi laukusta ja yritin saada sen kiinni ja putosin ja.." selitin ponille, kunnes tajusin miten typerältä kamala pälätykseni kuulosti.
"Anteeksi..." sanoin ujosti. "En vain vielä tiedä miten pääsisin kotiin.."

Nimi: marmelady

26.12.2017 07:40
Star pop, nolo keikka!



5...4...3. Pian olisin lavalla. Suurin keikkani oli edessä. 2...1..0! Ravasin lavalle. Aloitin biisilläni Oon paras. Laulelin siinä poppia, noin 2 minuuttia, kunnes kuului rähähdys. Se oli mikrofooni. Ja pienimmät fanini pitelivät korvia. Sitten aloin tanssia ja laulaa. Sitten osuin johonkin lavaste juttuun, ja tietinkin se kaatusi. Ja vielä managerini päälle. Vedin vahingossa jostain narusta, sitten yleisöön kaatusi lavaste. Silloin oli alku syksy. Sain nuhan ja lauloin samalla. Olen nolo, tyhmä ja tyhmin. Minun takiani 10 loukkantui ja 3 kuoli. Siitä lähtien en laulanut.

Vastaus:

Voi ei, ikävä tapaus D: hieman enemmän pituutta ja adjektiiveja olisin kaivannut, mutta muuten hyvä tarina!

7 kp:ta!

Nimi: marmelady

23.12.2017 16:37
Twinkle Lina, kävelemässä ulkona


Kävelin yksin Ponyvillessä. Minun piti tehdä ennen koulun alkua, juttu jostain kaupungista. "Joku ihmeen kauppa, talo, talo", luettelin. "Taas yksi talo". Tämä homma oli tylsää. En selvästikkään osannut mitää. Sitten pysähdyin. Maassa oli varsa, joka yritti nousta. Kohteliaasti kysyin "Tarvitsetko apua?". "Kyllä, vähän, varsa vastasi. Autettuani varsan ylös hän kysyi "Kuka sinä olet?". "Olen Twinkle Lina Canterlotista, vastasin. "Kukas sinä sitten olet?". "Ai minä, tuota, olen Ice Frost, varsa sanoi hämillään. "Okei, kiva kuulla, olen täällä opiskelemassa koulun juttuun", sanoin iloisena. "Mutta eihän lomalla opiskella?", Ice Frost sanoi hämmentyneenä. "Päätin opiskella nyt kuin jälkeen", sanoin. "Ok, minulla on vähän kiire, Ice sanoi ja yritti päästä lentoon. "Ei, tästä mitään tule!. Nauroin Icelle.

Vastaus:

Mukava tarina! Tosin olisin itse kaivannut hieman lisää pituutta ja adjektiiveja ;) kiinnitäthän myös enemmän huomiota tekstin sujuvuuteen. Ja tässähän sattui tuo pieni erehdys, Icehän oli 16-vuotias mutta eihän se mitään xD

7 kp:ta!

Nimi: Naomi YP

23.12.2017 15:08
Ice Frost, Ponyvillessä

(Varoitus. Tosi tönkköä D':)

Kävelin ripeää tahtia luistelulaukku olalla. Olin ollut harjoituksissa. Joukkue oli ottanut minut hyvin vastaan, josta olin kovin iloinen. Olin saanut uuden ystävän, Cherry Skaten. Hänkin oli saanut söpöysmerkkinsä luistelusta.
Kiristin tahtiani. Minun oli ehdittävä kotiin. Äiti oli ennen harjoituksia kertonut, että minun piti tulla reippaasti kotiin harjoituksien jälkeen. Me olimme kuulemma lähdössä jonnekin. Pystyin hahmottamaan Pilvilaakson korkealla. Levitin siipeni ja nousin ilmaan. Ikävä kyllä luistelulaukku painoi paljon. Räpyttelin siipiäni epätoivoisesti, mutta rojahdin maahan silti.
*Äsh. Eivät tavarani edes paina paljoa.* ajattelin turhautuneena. En ollut kovin hyvä lentäjä. Siipiä tarvistin luistelemiseen, mutta niissä ei tarvinnut olla paljoa voimaa. Pidimme niillä vain kuviot kasassa, ja otimme vauhtia. Luistimilla tosiaan liukui jäällä, muttei tietenkään maalla. Huokaisin. Keräsin hieman voimia, otin vauhtia ja yritin uudelleen. Nousin korkealle. Räpytin siipiäni minkä pystyin, ja tällä kertaa se onnistui paremmin. Yllättäen tajusin jotain. Luistelulaukkuni vetoketju oli hieman auki, ja se aukesi yllättäen täysin, ja toinen luistimistani putosi sieltä.
*Kalliit luistimeni! Ne ovat aarteeni!* ajattelin hätääntyneenä, ja syöksyin luistimeni perään. Sain sen kiinni, mutta en ehtinyt enää jarruttaa, vaan mäjähdin maahan.
"Auts. Siipeni..." ähkäisin ja katsoin hieman taittunutta siipeäni.
*No...ainakin luistimeni on kunnossa.*
Laitoin luistimen takaisin laukkuuni, ja vedin vetoketjun tiukasti kiinni. Katselin taivaalle, miettien, miten pääsisin kotiini.

Nimi: marmelady

22.12.2017 18:18
Twinkle Lina, ponyvilleen saapuminen


Olin junassa. Minua harmitti se kun olin lähtenyt vähän ennen sukulaispäivää. Silloin saan kahjoja, perinne ruokaa, ja nään sukulaisia. "Voih, mitä tein" mutisin hiljaa. Istuin yksin junassa. Pian tuli kuulutus"Juna on perillä!". Kaikki junasta lähtivät. Olin viimeinen. Mietin siskoani, äiti ja isää, sukulaispäivää. Olin jo perillä. "Tule nopeammin!" huusi asemalla oleva lipuntarkastaja. Taisi huutaa minulle. Pääsin pieneen huoneeseen pienessä majatalossa. Huone oli mielestäni ruma ja vanha, mutta en viitsinyt sanoa sitä. Purkamisen jälkeen päätin mennä ulos. Lumihiutaleet tippuivat hiljalleen maahan. "Ihana näky!" ilahduin. "Ainiin olen yksin". Tästä alkaisi oppiminen eri kaupungissa.


//Naomi onko kiva?

Vastaus:

Mukava tarina! Pärjääköhän Lina ilman perhettään? Toivottavasti kirjoitat jatkoa pian, haluan nimittäin tietää ^^

10 kp:ta!

Nimi: Naomi YP

20.12.2017 09:49
Sound Surprise, Ponyvillen laitamilla

"Niin." Totesin, kun Rosie puhui minulle. En oikein keksinyt muuta sanottavaa, mutta olin samaa mieltä tämän kanssa. Olin iloinen siitä, että joku ymmärsi minua. En pystynyt oikein puhumaan ystävillenikään asioistani.
Ice Frost, aika rikkaan pegasosperheen ainoa lapsi, vanhempien lellikki joka sai aina kaiken huomion. Suosittu koulussa, täyden kympin oppilas ja muutenkin se, joka loistaa kaikessa. Ei hän ymmärtänyt minua. Ensimmäisinä koulupäivinä uudessa koulussa Dusk ja minä pidimme häntä kamalana hienostelijana, ja hänen ystävänsä kiusasivat meitä. Duskia he kutsuivat "sarvettomaksi" ja minua "paljaspepuksi", koska sain söpöysmerkkini vasta myöhään.
Dusk Shade, äkkipikainen, huono koulussa, sarvensa menettänyt, orpo (hänen perheensä kuoli samassa onnettomuudessa missä hän menetti sarvensa, syytä siihen en tiedä) ja hänellä ei ole muita ystäviä kuin Ice ja minä. Hän tavallaan asuu jomman kumman luona.
Kun yritän puhua hänelle huolistani, hän vain sanoo, että minulla on sarvi, perhe, jopa pikkuveli, ja minulla on kunnon koti, tarpeeksi rahaa kaikkeen ja olen 8 ja 9 oppilas koulussa. Minun ei kuulemma kannata valittaa siitä hänelle.
Minusta tuntuu että hän pitää minua hiukan turhamaisena, kun valitan vanhemmistani orvolle.
Naurahdin, kun Rosie kertoi tarinan nimestään, ja siitä miten hänen sukunsa oletti hänen tulevan floristiksi.
"Niin, mutta kyllä minun nimeni on minulle aika sovelias." Totesin ja vilkaisin söpöysmerkkiäni, joka oli nuotti.
"Olet oikeassa, Cardpack sopii sinulle." Totesin hymyillen. "Mutta kyllä minä Rosiestakin pidän." Hymyilin.
Rosie kehui Ponyvilleä.
"Niin. Minäkin pidän tästä paikasta."
"Mutta minkäs teet, vaeltaja mikä vaeltaja." Rosie totesi.
Minua harmitti hieman se, että hän oli vaeltaja. Olisi mukavaa jos hän jäisi Ponyvilleen asumaan. Voisin jutella hänen kanssaan useamminkin.

Nimi: marmelady

19.12.2017 07:40
Twinkle Lina, söpöysmerkki?

Olimme rannalla perheeni kanssa. Siskoni on vasta vauva. Olen jo iso varsa, omasta mielestäni. "Onko nälkä?", äiti kysyi Eleniltä. Olin uimassa. "Pyh pikkusisko, aina pitää auttaa", mutisin. Minulle tuli kylmä. "Hyi!", kirkaisin. "Tämä on kylmää". "Mikä?", isä kysyi. "No tämä vesi", sainoin vihaisena. Isäni on joskus aito pelle. "Syönpäs hunaja leipäni", äiti sanoi ja alkoi syömään. Olin aina auttanut siskoani, mutta en tosissani. Sitten se tapahtui. Siskoni vieri alas pientä mäkeä pitkin mereä. "Apua!", huusin. Äiti ja isä eivät nähnyt. Minun oli pakko auttaa. Äiti ja isä huomasivat vasta sitten kun laukkasin siskoani päin. Viime tipalla sain hänet. "Pikku Elena ja Twinkle Lina", äiti sanoi. "Autoit tosissasi siskoasi", äiti sanoi minulle. "Mitä roskaa pepussasi on?", isä pelleili. "Söpöysmerkki!", huusin. "Jes!".
Siinä oli sydän jossa on siskoni ja minä. En ikinä unohda tuota päivää.

Vastaus:

Onpas Twinkle Lina mukaca ja rohkea poni^^

10 kp:ta!

Nimi: marmelady

18.12.2017 14:45
//tekisinkö joulun jälkeen twinkle elenin//

Nimi: marmelady

18.12.2017 12:45
Twinkle Lina, Canterlotista Ponyviileen


Pian juna lähtisi.Istuin hiljalleen sängylläni.Sitten oli aika lähteä."Hei hei äiti!", huusin."Lähtetkö jo nyt?", äiti kysyi."Eihän juna lähde aikoihinkaan"."Vasta 40 minuutin päästä",isä sanoi."Ai kyllä", vastasin ja aloin itkemään.Pikkusiskoni meni yläkertaan."Mikä nyt kulta?", äiti kysyi.En vastannut.Katsoin äitiäni silmiin ja puskahdin parkuun."Mu-Mutta halusin vai vain olla ajoissa", inisin."Ei se mitään kiirehdit harvoi mutta", isä sanoi."En minä kiirehdi koskaan idiootit hyvä ette lähden ponyvilleen!", keskeytin isän."Nyt ainakin mylhästyt kun pelaat aikaa", siskoni sanoi."Senkin salakuuntelia!", huusin."Hähä hää", siskoni kiusasi."Twinkle Elen lopeta", äitini sanoi."Lähden nyt", Sanoin."Oletko varma", isä sanoi."Kyllä", sanoin ja lähdin hitaasti pois.Hetken päästä kun olin junassa tuli kuulutus."Juna lähtee!".Matka ponyvilleen alkoi.

Vastaus:

Kiva tarina! Pituutta olisi voinut olla lisää, mutta 10 lausettahan on minimiraja.

10 kp:ta!

Nimi: Kanerva

17.12.2017 08:56
Lavender Leaf, Ponyvillesssä kävelemässä

Lumihiutaleet leijailivat maahan Lavender Leafin kävellessä hiljalleen eteenpäin. Hän nautti Ponyvillen rennosta tunnelmasta talven pimeimpinä aikoina. Kaikkialla oli mukavan hiljaista, lumi pehmensi ne pienimmätkin äänet. Hänen kotikaupungissaan Manehattanissa olivat talvetkin äänekkäitä. Missä tahansa Lavender liikkuikin, oli siellä aina taustahälyä. Siksi hän oli halunnut muuttaa. Lavender halusi elää hiljaisuudessa, jota Ponyvillessä riitti. Vanhemmat eivät siitä päätöksestä pitäneet. He halusivat Lavenderin jäävän Manehattaniin, jotta hän voisi ryhtyä kokiksi. Mutta Lavenderia ei kokkaus kiinnostanut, joten hän päätti karata kotoa. Yhtä "Hyvää lämpöjuhlaa"- korttia lukuunottamatta ei Lavender ollut heiltä mitään kuullut. Jostain leijui pipareitten tuoksua, mutta Lavender Leaf pakotti itsensä jatkamaan matkaa. Hänen täytyi päästä torille.


Vastaus:

Ihanan rauhallisen tuntuinen tarina. Pituutta olisi voinut olla hieman lisää, mutta 10 lausettahan on minimiraja :)

15 kp:ta!

Nimi: Frosty

09.12.2017 22:02
Rosie, matka Ponyvilleen keskeytynyt

Kuuntelin tarkkaavaisesti, pää aavistuksen kallellaan keltaisen ponin puhetta. Hänen vanhempansa olivat ilmeisen kiireisiä, ilmankos tämä keskustelukumppanini koki, ettei heillä jääänyt aikaa hänelle. Ja kun kuvioissa oli vielä mukana nuori, lentotaidoton pikkuveli...ei selvästikään mikään unelmatilanne.
"Mutta eihän työ saisi olla liian iso osa elämää, eikä jälkikasvun toinen puolisko jäädä vähemmälle huomiolle kuin toinen", sanoin kulmiani kurtistaen, edelleenkin psykologi-Rosie-vaihde päällä. "Tuollainen ei vaan toimi, ei sitten millään. Ja kymmenvuotias, eikös sen ikäinen pärjää jo ilman, että joka ikistä askelta vahditaan haukkana? Enhän minä tietystikään tunne pikkuveljeäsi tai mitään, mutta...niin, minun näkökantanihan tämä vain on", jatkoin höpinääni. Toivoakseni olin onnistunut pitämään höpöttelyni hyvän maun mukaisena, enkä joutuisi esittämään anteeksipyyntöjä, jos onnistuisin vahingossa loukkaamaan tätä uutta tuttavaani rohkein sanakääntein.
"Kiitoksia paljon", vastasin Sound Surpriseksi esittäytyneen ponin kehuessa nimeäni, kuten minä hänen. "Vaikuttaa vaan vähän siltä, että vanhemmilta loppui luovuus nimeä keksiessä. Tai siis, ylivoimaisella enemmistöllä Equestrian asukkkaista on jokin hieno, kaksiosainen nimi, kuten sinulla, mutta minä. Rosie. Oikeasti? Eivät pidempää keksineet", innostuin lörpöttelemään vilkkaasti ilmehtien ja päättäen lauseeni naurunhelinään.
"Toisaalta pitkän ja enemmän tai vähemmän mahtipontisen taiteilijanimen keksiminen oli sitäkin palkitsevampaa. Ja Cardpack sopii muutenkin paljon paremmin, minusta ei saisi mieleensä ruusua yrittämälläkään. Pataässä söpöysmerkkinäkin. Kaipa suku odotti, että saisin kukkaiskuvion kankkuun ja ryhtyisin floristiksi, tiedä häntä."
Kappas, olinpa minä taas innostunut puhumaan. Mutta minkäs sille mahtoi, olin tällainen mahdottoman puhelias poni ja sillä hyvä. Siirtelin etukavioitani kylmässä, lumisessa maassa hienoisen palelun vuoksi. Ei minulla karmean kylmä ollut, ei toki, vähän vain.
"Hieno paikka", aloitin Ponyvillen kehumislitaniani. "Ystävällistä väkeä, ei turhan vilkasta, hyvät palvelut...jos en olisi tällainen kulkija niin voisin muuttaa sinne. Mutta minkäs teet, vaeltaja mikä vaeltaja."
Virnistin ystävällisesti.

Vastaus:

Onpas Rosie ihanan puhelias! ^^

25 kp:ta!

Nimi: Naomi YP

04.12.2017 16:45
Sound Surprise, Ponyvillen laitamilla

"Niin...niin kai pitäisi. Puhua heille.." huokaisin hiljaa.
"He ovat kovin kiireisiä töidensä kanssa. Isä on Canterlotissa sihaitsevan yliopiston opettaja, ja melkein asuu töissään. Äidillä on kahvila, joka on auki ympäri vuorokauden. Cocoa Cupin kahvila on todella suosittu täällä Ponyvillessä." Kerroin. Minusta vain jotenkin tuntui, että pystyin avautumaan tälle ponille. Hän tuntui ymmärtävän minua.
"Minun perheeni on hieman outo, sillä äitini on pegasos ja isäni yksisarvinen. Veljenikin on pegasos, mutta hän ei osaa lentää. Hän on vasta kymmenenvuotias, ja isän ja äidin vapaa-aika kuluu hänen kanssaan."
*Olen ehkä jopa hieman kateellinen hänelle..* ajattelin huokaisten.
Poni esittäytyi. Hänen nimensä oli Rosie, ja hänen taiteilijanimensä oli Cardpack. Pidin henkilöistä, joilla oli kaksi nimeä. Saa itse päättää, kummalla nimellä häntä kutsuu.
Rosie esitteli Carolin, kissansa. Katsoin kissaa. Se oli minusta ihana. Pidin kissoista paljon. Hymyilin sekä Rosielle että kissalle.
Rosie kehui nimeäni ja asuinpaikkaani.
"Kiitos." Hymyilin tälle. "Sinunkin nimesi nätti."
"Ponyville on minustakin mukava paikka."

Nimi: Frosty

03.12.2017 21:46
Rosie, matkanteko Ponyvilleen keskeytynyt

Katselin toista tammaa myötätuntoisesti.
"Ikävää kuulla, että asiat ovat noin", sanoin. "Tiedän tunteen...tai no ainakin sen ikävän fiiliksen, kun ystävät ovat muualla ja heidän seuraansa kaipaisi."
Vanhemmista oli hankala sanoa mitään. Tämä poni tässä oli ihan ventovieras, enkä suinkaan halunnut olla tungetteleva sanoissani.
"Pyydän anteeksi, jos menen liian henkilökohtaiselle alueelle", aloitin, "mutta ehkäpä sinun kannattaisi puhua vanhemmillesi asiasta? Ei varmastikaan ole mukavaa, kun ystävien seura ei ole vaihtoehto ja vanhemmilla ei ole aikaa. Kyllähän kaikilla vanhemmilla pitäisi olla aikaa jälkikasvulleen."
Jahas, psykologi-Rosie taas vauhdissa. Kai minä ihan asiaa olin sentään onnistunut puhumaan, vai? Ainakin toivoin niin. Vastasin keltaisen tamman kasvoille ilmestyneeseen ujoon hymyyn leveällä virnistyksellä.
"Kiertävä taikuri Cardpack, palveluksessanne", esittäydyin mahtipontiseen sävyyn. "Siis esiintyessä", jatkoin rauhallisemmin, "siviilissä ihan vaan Rosie. Ja hän on Carol."
Kissa koisi edelleen selässäni varsin tyytyväisen oloisena.
"Pakko sanoa, kaunis nimi sinulla", kehuin. "Ja mukava asuinpaikka."

//Turhaan sää Naomi vaivaudut roolin lopussa pyytämään jatkoa, kyllä minä ilmanki vastaan ^^

Vastaus:

Pidän tarinoistasi!

15 kp:ta!

Nimi: Naomi YP

03.12.2017 19:51
Sound Surprise, Ponyvillen laitamilla

"N-niin." Totesin katsoen kummallista matkaajaa hämilläni.
"Oloni vain tuntuu yksinäiseltä, kun ystäväni ovat muualla eikä vanhemmillani ole aikaa minulle.." huokaisin hiljaa. En yleensä puhunut vieraille, vanhempani olivat kieltäneet sen aivan pienestä pitäen. Mutta jokin tässä erikoisessa ponissa kiinnosti minua, ja minusta tuntui siltä, että hänelle pystyi puhumaan.
"Kuka sinä olet? Et taida olla täältä päin." Sanoin katsoen ponia ja kasvoilleni tuli pieni ujo hymy.
"Minä olen Sound Surprise." Esittäydyin. Poni näytti minusta erikoiselta, mutta ystävälliseltä.
"Asun täällä Ponyvillessä."

//Aika tönkköö...Frosty?

Nimi: Frosty

03.12.2017 19:30
Rosie, vieläkin matkalla Ponyvilleen

Siinä talsiessani tuli vastaan vaaleankeltainen, alakuloisen oloinen nuori tamma. Kohotin kulmiani. Mikä veti mielen noin matalalle?
Kun toinen sitten esitti hiljaisen tervehdyksen, vedin kasvoilleni ystävällisen hymyn.
"Hei vaan", tervehdin takaisin hattua nostaen. "Mieli maassa, vai? Sepä ikävää", jatkoin, hymy haipuen pois kasvoilta pahoittelevan kysyväksi ilmeeksi. Päähäni putkahti kerrassaan kummallinen ajatus siitä, kuinka epäreilua oli että noin iloisen värisellä ponilla ei tuntunut olevan hyvä mieli, kun taas itse synkkäsävyisenä olin vähintäänkin hyvällä tuulella. Tosin eipä sillä värillä mitään väliä ollut, ja tämän vastaantulijan apeus tarttui.

Vastaus:

Oiiii...rakastan Rosieta! <3

7 kp:ta!

©2018 Moonsong - suntuubi.com