Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

 

-Kirjoita puhe "heittomerkkien" väliin.

-Kirjoita ajatukset *tähtien* väliin.

-Kirjoita sujuvaa tekstiä!

-Kirjoita vähintään 10 lauseen tarinoita!

-Älä metapelaa!

-Autohittaa KOHTUUDELLA!

Hyviä kirjoitteluhetkiä!

Vieraskirja <  1  2 [ Kirjoita ]

Nimi: Kanerva

17.12.2017 08:56
Lavender Leaf, Ponyvillesssä kävelemässä

Lumihiutaleet leijailivat maahan Lavender Leafin kävellessä hiljalleen eteenpäin. Hän nautti Ponyvillen rennosta tunnelmasta talven pimeimpinä aikoina. Kaikkialla oli mukavan hiljaista, lumi pehmensi ne pienimmätkin äänet. Hänen kotikaupungissaan Manehattanissa olivat talvetkin äänekkäitä. Missä tahansa Lavender liikkuikin, oli siellä aina taustahälyä. Siksi hän oli halunnut muuttaa. Lavender halusi elää hiljaisuudessa, jota Ponyvillessä riitti. Vanhemmat eivät siitä päätöksestä pitäneet. He halusivat Lavenderin jäävän Manehattaniin, jotta hän voisi ryhtyä kokiksi. Mutta Lavenderia ei kokkaus kiinnostanut, joten hän päätti karata kotoa. Yhtä "Hyvää lämpöjuhlaa"- korttia lukuunottamatta ei Lavender ollut heiltä mitään kuullut. Jostain leijui pipareitten tuoksua, mutta Lavender Leaf pakotti itsensä jatkamaan matkaa. Hänen täytyi päästä torille.


Vastaus:

Ihanan rauhallisen tuntuinen tarina. Pituutta olisi voinut olla hieman lisää, mutta 10 lausettahan on minimiraja :)

15 kp:ta!

Nimi: Frosty

09.12.2017 22:02
Rosie, matka Ponyvilleen keskeytynyt

Kuuntelin tarkkaavaisesti, pää aavistuksen kallellaan keltaisen ponin puhetta. Hänen vanhempansa olivat ilmeisen kiireisiä, ilmankos tämä keskustelukumppanini koki, ettei heillä jääänyt aikaa hänelle. Ja kun kuvioissa oli vielä mukana nuori, lentotaidoton pikkuveli...ei selvästikään mikään unelmatilanne.
"Mutta eihän työ saisi olla liian iso osa elämää, eikä jälkikasvun toinen puolisko jäädä vähemmälle huomiolle kuin toinen", sanoin kulmiani kurtistaen, edelleenkin psykologi-Rosie-vaihde päällä. "Tuollainen ei vaan toimi, ei sitten millään. Ja kymmenvuotias, eikös sen ikäinen pärjää jo ilman, että joka ikistä askelta vahditaan haukkana? Enhän minä tietystikään tunne pikkuveljeäsi tai mitään, mutta...niin, minun näkökantanihan tämä vain on", jatkoin höpinääni. Toivoakseni olin onnistunut pitämään höpöttelyni hyvän maun mukaisena, enkä joutuisi esittämään anteeksipyyntöjä, jos onnistuisin vahingossa loukkaamaan tätä uutta tuttavaani rohkein sanakääntein.
"Kiitoksia paljon", vastasin Sound Surpriseksi esittäytyneen ponin kehuessa nimeäni, kuten minä hänen. "Vaikuttaa vaan vähän siltä, että vanhemmilta loppui luovuus nimeä keksiessä. Tai siis, ylivoimaisella enemmistöllä Equestrian asukkkaista on jokin hieno, kaksiosainen nimi, kuten sinulla, mutta minä. Rosie. Oikeasti? Eivät pidempää keksineet", innostuin lörpöttelemään vilkkaasti ilmehtien ja päättäen lauseeni naurunhelinään.
"Toisaalta pitkän ja enemmän tai vähemmän mahtipontisen taiteilijanimen keksiminen oli sitäkin palkitsevampaa. Ja Cardpack sopii muutenkin paljon paremmin, minusta ei saisi mieleensä ruusua yrittämälläkään. Pataässä söpöysmerkkinäkin. Kaipa suku odotti, että saisin kukkaiskuvion kankkuun ja ryhtyisin floristiksi, tiedä häntä."
Kappas, olinpa minä taas innostunut puhumaan. Mutta minkäs sille mahtoi, olin tällainen mahdottoman puhelias poni ja sillä hyvä. Siirtelin etukavioitani kylmässä, lumisessa maassa hienoisen palelun vuoksi. Ei minulla karmean kylmä ollut, ei toki, vähän vain.
"Hieno paikka", aloitin Ponyvillen kehumislitaniani. "Ystävällistä väkeä, ei turhan vilkasta, hyvät palvelut...jos en olisi tällainen kulkija niin voisin muuttaa sinne. Mutta minkäs teet, vaeltaja mikä vaeltaja."
Virnistin ystävällisesti.

Vastaus:

Onpas Rosie ihanan puhelias! ^^

25 kp:ta!

Nimi: Naomi YP

04.12.2017 16:45
Sound Surprise, Ponyvillen laitamilla

"Niin...niin kai pitäisi. Puhua heille.." huokaisin hiljaa.
"He ovat kovin kiireisiä töidensä kanssa. Isä on Canterlotissa sihaitsevan yliopiston opettaja, ja melkein asuu töissään. Äidillä on kahvila, joka on auki ympäri vuorokauden. Cocoa Cupin kahvila on todella suosittu täällä Ponyvillessä." Kerroin. Minusta vain jotenkin tuntui, että pystyin avautumaan tälle ponille. Hän tuntui ymmärtävän minua.
"Minun perheeni on hieman outo, sillä äitini on pegasos ja isäni yksisarvinen. Veljenikin on pegasos, mutta hän ei osaa lentää. Hän on vasta kymmenenvuotias, ja isän ja äidin vapaa-aika kuluu hänen kanssaan."
*Olen ehkä jopa hieman kateellinen hänelle..* ajattelin huokaisten.
Poni esittäytyi. Hänen nimensä oli Rosie, ja hänen taiteilijanimensä oli Cardpack. Pidin henkilöistä, joilla oli kaksi nimeä. Saa itse päättää, kummalla nimellä häntä kutsuu.
Rosie esitteli Carolin, kissansa. Katsoin kissaa. Se oli minusta ihana. Pidin kissoista paljon. Hymyilin sekä Rosielle että kissalle.
Rosie kehui nimeäni ja asuinpaikkaani.
"Kiitos." Hymyilin tälle. "Sinunkin nimesi nätti."
"Ponyville on minustakin mukava paikka."

Nimi: Frosty

03.12.2017 21:46
Rosie, matkanteko Ponyvilleen keskeytynyt

Katselin toista tammaa myötätuntoisesti.
"Ikävää kuulla, että asiat ovat noin", sanoin. "Tiedän tunteen...tai no ainakin sen ikävän fiiliksen, kun ystävät ovat muualla ja heidän seuraansa kaipaisi."
Vanhemmista oli hankala sanoa mitään. Tämä poni tässä oli ihan ventovieras, enkä suinkaan halunnut olla tungetteleva sanoissani.
"Pyydän anteeksi, jos menen liian henkilökohtaiselle alueelle", aloitin, "mutta ehkäpä sinun kannattaisi puhua vanhemmillesi asiasta? Ei varmastikaan ole mukavaa, kun ystävien seura ei ole vaihtoehto ja vanhemmilla ei ole aikaa. Kyllähän kaikilla vanhemmilla pitäisi olla aikaa jälkikasvulleen."
Jahas, psykologi-Rosie taas vauhdissa. Kai minä ihan asiaa olin sentään onnistunut puhumaan, vai? Ainakin toivoin niin. Vastasin keltaisen tamman kasvoille ilmestyneeseen ujoon hymyyn leveällä virnistyksellä.
"Kiertävä taikuri Cardpack, palveluksessanne", esittäydyin mahtipontiseen sävyyn. "Siis esiintyessä", jatkoin rauhallisemmin, "siviilissä ihan vaan Rosie. Ja hän on Carol."
Kissa koisi edelleen selässäni varsin tyytyväisen oloisena.
"Pakko sanoa, kaunis nimi sinulla", kehuin. "Ja mukava asuinpaikka."

//Turhaan sää Naomi vaivaudut roolin lopussa pyytämään jatkoa, kyllä minä ilmanki vastaan ^^

Vastaus:

Pidän tarinoistasi!

15 kp:ta!

Nimi: Naomi YP

03.12.2017 19:51
Sound Surprise, Ponyvillen laitamilla

"N-niin." Totesin katsoen kummallista matkaajaa hämilläni.
"Oloni vain tuntuu yksinäiseltä, kun ystäväni ovat muualla eikä vanhemmillani ole aikaa minulle.." huokaisin hiljaa. En yleensä puhunut vieraille, vanhempani olivat kieltäneet sen aivan pienestä pitäen. Mutta jokin tässä erikoisessa ponissa kiinnosti minua, ja minusta tuntui siltä, että hänelle pystyi puhumaan.
"Kuka sinä olet? Et taida olla täältä päin." Sanoin katsoen ponia ja kasvoilleni tuli pieni ujo hymy.
"Minä olen Sound Surprise." Esittäydyin. Poni näytti minusta erikoiselta, mutta ystävälliseltä.
"Asun täällä Ponyvillessä."

//Aika tönkköö...Frosty?

Nimi: Frosty

03.12.2017 19:30
Rosie, vieläkin matkalla Ponyvilleen

Siinä talsiessani tuli vastaan vaaleankeltainen, alakuloisen oloinen nuori tamma. Kohotin kulmiani. Mikä veti mielen noin matalalle?
Kun toinen sitten esitti hiljaisen tervehdyksen, vedin kasvoilleni ystävällisen hymyn.
"Hei vaan", tervehdin takaisin hattua nostaen. "Mieli maassa, vai? Sepä ikävää", jatkoin, hymy haipuen pois kasvoilta pahoittelevan kysyväksi ilmeeksi. Päähäni putkahti kerrassaan kummallinen ajatus siitä, kuinka epäreilua oli että noin iloisen värisellä ponilla ei tuntunut olevan hyvä mieli, kun taas itse synkkäsävyisenä olin vähintäänkin hyvällä tuulella. Tosin eipä sillä värillä mitään väliä ollut, ja tämän vastaantulijan apeus tarttui.

Vastaus:

Oiiii...rakastan Rosieta! <3

7 kp:ta!

Nimi: Naomi YP

03.12.2017 19:02
Sound Surprise, Ponyvillen laitamilla

Astelin lumessa hieman masentuneena. Ystäväni Ice Frost oli päässyt juuri Rockettesiin, luistelujoukkueeseen mihin hän oli pitkään unelmoinut pääsevänsä. Ja hän sai viimein söpöysmerkkinsä. Rockettes, Rockettes. Ei hän tällä hetkellä muusta puhunutkaan. Ja hän vietti paljon aikaa joukkuetovereidensa kanssa jäähalleilla ja luistelukentillä.
Toinen ystäväni, Dusk Shade. Niin...hänkin sai söpöysmerkkinsä. Taistelulajeista. Mutta hän on tällä hetkellä opettajan puhuttelussa.
Koulussa tapahtui pieni tapaturma. Eräs hyvin ärsyttävä oppilas, Blue Drop haukkui Duskia "Sarvettomaksi" taas.
"Sarveton" oli jo alakoulusta Duskille tullut haukkumanimi, koska hänen sarvensa on katkennut. Hän ei ole kertonut minullekaan syytä sarven katkeamiseen. Hän kävi Bluen kimppuun...no, Blue on tällä hetkellä sairaalassa.
Se tarkoitti sitä, että olen koko päivän yksin. Toisella ystävistäni on harjoitukset, toisella puhuttelu, ja varmaankin jälki-istunto.
En pitänyt lainkaan yksin olemisesta. Astelin aivan Ponyvillen reunamille. Yllättäen näin ponin hahmon.
Katsoin ponia. Tällä oli viitta, silinterihattu, ja musta kissa joka makasi tämän selässä. Suoraan sanottuna hän näytti näin alkuun minusta hieman kummalliselta, mutten tietenkään viitsinyt sanoa sitä.
"Öh, hei...?" Aloitin hiljaa.

Nimi: Frosty

03.12.2017 18:26
Rosie, matkalla Ponyvilleen

Lumi narskui kavioiden alla, kun taivalsin tietä pitkin kohti Ponyvillea. Mukava pikku kaupunki, oli taas kiva menä käymään siellä. Viitta peitti mukavasti kaksin kerroin kankaan painosta menneet siivet ja silinterihattu keikkui päässä, Carol-katti sisällään.
"Kohtapa ollaan pelillä, Carol", juttelin kissalle. "Ei enää pitkä matka, rakennuksia näkyy jo!"
Kohotin hattua taialla päästäni niin, että pääni päälle keräksi käpertynyt kissa saattoi katsella maisemia. Mustaa karvakasaa ei tainnut liiemmin maisema kiinnostaa. Eikä vissiin myöskään hatun sisällä oleilu, sillä se hyppäsi alas, venytteli ja loikkasi selkääni jatkamaan uniaan.
"Hölmö", naurahdin. "Mihin talvihorrokseen sinäkin olet vaipumassa?"
Vastausta ei kuulunut. Ehkä Carol raotti lamppumaisia silmiään, mutta enhän minä sellaista huomannut, kun en koko eläintä nähnyt. Ponyville tuli koko ajan lähemmäs.

//Laittakaatten Roselle seuraa jos haluatte ::D

Vastaus:

Ihana tarina! Pituutta olisi voinut olla hieman enemmän, mutta 10 lausettahan on minimiraja :)

7 kp:ta!

Nimi: Kanerva

03.12.2017 16:27
Lavender Leaf, yrttikauppa Ponyvillessä

Istuin hiljaa tiskin takana neulomassa lumihiutaleitten leijuessa maahan näyteikkunan takana. Yksinäinen, keltaista valoa hohkaava sähkölamppu valaisi heikosti yrttejä sisältävien lasipurkkien ja niitä täynnä olevien puuhyllyjen täyttämää huonetta. Ulko-oven edessä oli myös hyllykkö täynnä pipoja ja kaulahuiveja. Niiden myyminen toi minulle paljon tuloja talvisin. Sain neulomani pipon valmiiksi ja asettelin sen hyllyyn, kun kulkunen oven yllä kilahti.
"No mutta hei, näin tuon kyltin oven edessä niistä kaulahuiveista. Satutteko te myymään niitä? Minulla on katsos sukulaisen syntymäpäivät tulossa ja kohta pitäisi mennä junaan, niin ajattelin että.."
"Tässähän niitä on", ilmoitin.
Vanha putiikkiin astellut tamma oikaisi silmälasejaan ja kumartui katsomaan pipovalikoimia. Astuin pois tieltä ja koetin pitää ärsytystäni kurissa.
"Sopisiko vaaleankeltaiselle ponille paremmin tämä pinkki, vai kenties tämä sininen. Eikun hetkonen, tämä mustahan on kiva.. Mutta sitten toisaalta.."
"Kävisikö tämä oranssi?" kysyin saadakseni uuden asiakkaani poistumaan paikalta mahdollisimman nopeasti.
"Sehän on täydellinen! Minä olen muuten Purple Cloud, muutin tänne juuri tuolta Canterlotista. Kukas sinä olet?"
"Olen Lavender Leaf"
Purple Cloud jatkoi höpöttämistään sukulaisistaan. Eikö hän olisi vain voinut maksaa ja häipyä? En kuitenkaan viitsinyt sanoa mitään. Pahoittaisin kuitenkin Purple Cloudin mielen.
"Voisin nyt maksaa", Purple Cloud ilmoitti, noin viidentoista minuutin kiusallisen puhetulvan jälkeen.
Hän leijutti taiallaan minulle rahat iloisesti hymyillen.
"Kiitos upeasta piposta! Tulen joskus paremmalla ajalla tänne uudestaan, kun nuo yrtit näyttävät niin ihanilta.. Hetkonen, myöhästyn kohta junasta!"
Ja niin Purple Cloud rynnisti ulos ovesta ja sieltä kadulle.
"Juna-asema on tuolla päin!" huusin hänen peräänsä ovelta, mutta hän ei kuullut.
Huokasin raskaasti ja astelin takaisin sisään. Päivän viidennettä teevettä keittäessäni harkitsin vakavasti "Ei puheliaita asiakkaita"- kyltin tunkemista ovelle.

Vastaus:

Nauroin ainakin 5 minuuttia tuolle -ei puheliaita asiakkaita- kyltille XD.
Mielenkiintoni heräsi Lavenderin yrttikaupasta.
Kuvailit paikkaa hyvin. Hyvä tarina!

20 kp:ta!

Nimi: Herhiläinen

28.11.2017 17:01
Golden Sunset, Canterlot, Sunsetien koti

Heräsin aamulla virkeänä. Sitten muistin, että oli lauantai, joten virkeys katosi. Olisin halunnut mennä kouluun oppimaan lisää.
Astelin alakertaan pitkiä puisia portaita pitkin. Äiti oli tekemässä aamupalaa.
"Äiti, missä isä on?" Kysyin väsyneesti.
"Hän on töissä."
"Taasko!?"
"Isä tykkää työskennellä. Aivan niinkuin sinä opiskella." Äiti tokaisi.
"Ja sinä hoitaa puutarhaa." Tuhahdin. Istuuduin ruokapöytään.
Tökin turhautuneena paahtoleipääni.
"Voinko mennä kirjastoon?" Kysyin äidiltä.
"Toki." Tämä vastasi. Katsoin ikkunasta ulos. Sieltä näkyi puutarhamme, jonka täyttivät äidin istutukset. Nousin pöydästä ja kiiruhdin ovesta ulos. Juoksin kirjastolle. Pian olinkin siellä.
Silmäilin hyllyissä olevia kirjoja. Pitkän pohdinnan jälkeen otin mukaani vain 36 kirjaa. Kaikista paksuimmat ja mielenkiintoisimmat kirjat oli näemmä viety.
*No..pakko tyytyä näihin. Vaikka olen kyllä lukenut nämä jo huomenna...tulen sitten uudelleen.* ajattelin. Näytin kirjastokorttiani virkailijalle, ja tungin kirjat reppuuni. Reppu oli todella raskas, kun kävelin takaisin kotiin.

Vastaus:

Onpas Golden melkoinen lukutoukka! Hyvä tarina. Pituutta olisi voinut olla hieman lisää, mutta 10 lausettahan on rajana. :)
10 kp:ta!

Nimi: Naomi YP

28.11.2017 15:19
Ice Frost, Ponyville, Luistelukenttä

Seisoin kentän laidalla. Katsoin jäätä. Miten olinkaan aina halunnut Ponyvillen luistelujoukkueeseen. Olin aina pitänyt hurjasti luistelusta. Pian olisi minun vuoroni mennä testijäälle, jossa valmentaja arvioi minut. Arvioi sovinko joukkueeseen. Minua pelotti. Olin varmasti ainoa joukkueesta, jolla ei ollut vielä söpöysmerkkiä. *Minua haukutaan varmasti paljaspepuksi..* ajattelin.
"Ice Frost!" Kuului huuto. Nyt olisi minun vuoroni. Astuin jäälle ja liu'uin valmentajan luokse.
"Hei." Tämä sanoi. "Päivää." Vastasin tälle ujosti. Valmentaja selitti minulle, että minun pitää tehdä hänen mainitsemiaan asioita niin hyvin kuin osaan.
"Luistele ensin kenttää ympäri ilman siipiä." Tämä totesi. "Vauhtisi mitataan ensin niin. Sanon myöhemmin, kun saat käyttää siipiä. Emmehän me tähän joukkueeseen otakaan muita kuin pegasoksia."
"Niin.." nielaisin hiljaa. Lähdin luistelemaan kenttää ympäri. Vauhtini oli jo niin kova, että hiukseni hulmusivat tuulessa. "Siivet!" Valmentaja huusi. Levitin siipeni, ja aloin iskemään niillä itselleni vauhtia. Huidoin siipiäni niin kovaa kuin pystyin. Yritin parhaani, sillä joukkueeseen pääsy oli minulle tärkeää.

Vauhti kasvoi hurjaa tahtia. Pian en enää nähnyt kunnolla valmentajan tuimia kasvoja. Pelkäsin aina, etten saisi käännyttyä ja törmäisin luistinkentän laitaan.
Kuulin kaukaa miten valmentaja sanoi jotain. Yritin pysähtyä, mutta niin suuressa vauhdissa se ei onnistunut. Silloin luistimeni terä osui jäähän.
*Minä kaadun!* säikähdin ja levitin siipeni niin etten kaatuisi. Kaikki tapahtui hyvin nopeasti. Teräni irtosi jäästä, ja siipien tuomalla voimalla tein kauniin "voltin" ilman halki ja laskeuduin maahan pyörähtäen. Luistimien terät tekivät jäähän kauniin kukkaa muistuttavan kuvion.
Olin aivan pää pyörällä. Ravistelin päätäni ja katsoin valmentajaan. Tämä katsoi minuun ihmeissään.
"Upeaa!" Tämä sanoi viimein.
"Pääset joukkueeseen! En ole koskaa nähnyt vastaavaa!" Tämä iloitsi. Hymyilin hieman hermostuneena. En todellakaan ollut tehnyt sitä tarkoituksella.
"Vielä yksi juttu." Valmentaja sanoi katsoen minua hymyillen.
"Mitä?" Kysyin.
"Vilkaisepa siipiesi taakse." Tämä kehotti. Nostin avonaisia siipiäni hieman, ja huomasin jotain mahtavaa.
"Söpöysmerkkini!" Huudahdin innoissani. Siinä oli kaksi valkoista luistinta, jotka roikkuivat nauhoistaan sidottuina yhdessä. Luistimissa oli pieni tähtikuvio, niinkuin omissa luistimissanikin.
Hymyilin valmentajalle, joka hymyili minulle takaisin.
"Tervetuloa joukkueeseen." Tämä sanoi.

©2019 Moonsong - suntuubi.com