Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Ukkosklaanin tarinat

Parantajilla: Mäyrämieli (valkoyskä, voimistuu viheryskäksi muutaman auringonkierron kuluessa)

Uhat: Viheryskää on liikkeellä jonkun verran, mutta se ei ole vielä kovin vakavaa. Kissoja alkaa sairastua kuitenkin pian useampi kerrallaan.

Lähestyvät nimitykset: Sammalpennun ja Varjopennun oppilasnimitykset, Omenatassun ja Sirppitassun soturinimitykset

Muuta huomioitavaa: -

Vuodenaika: Lehtikato

Vieraskirja  [ Kirjoita ]

Nimi: Vision

12.10.2019 13:06
Tuhkatassu
Raotin silmiäni auringon säteiden osuessa kehooni. Lehtisade alkoi hiljalleen väistyä lehtikadoksi. Ilma oli kylmä ja kolea, eikä riistaa riittänyt enään niin paljon. Olin kokenut ensimmäiset päivät elämästäni niin, että en ollut aina täynnä nukkumaan mennessäni.
Vatsassani kipristeli mukavasti, kun nousin makuualuseltani Omenatassun ja Revontulitassun vierestä. Rakastin herärä aikaisin ja varhaisin niin, että melkein kukaan ei ollut vielä lisäkseni jalkeilla. Silloin sai hetken rauhassa selvitellä ajatuksiaan ja jaloitella, ennen kuin muu klaani heräisi.
Tällä kertaa hereillä ei ollut minun lisäkseni muita kuin Punasydän, Kiurulento ja Tuiskumieli, jotka olivat ilmeisesti lähdössä aamupartioon.
“Tuleeko Omenatassu mukaanne?” huikkaisin Punasydämelle. En yleensä jutellut punaruskean kollin kanssa juuri mistään, vaikka hän vaikutti ihan mukavalta.
“Tulee, olin juuri menossa herättämään sitä unikekoa”, Punasydän vastasi, ja alkoi kehrätä huvittuneesti.
“Se oppilas on oikeaa unikekojen aatelia!” kolli naurahti huolettomasti ja työntyi ohitseni oppilaiden pesään. Kuuntelin hetken hänen ja vasta heränneen Omenatassun sanaharkkaa, ennen kuin lähdin pois. En missään nimessä halunnut joutua Omenatassun seuraan, kun kolli olisi vasta herännyt ja äkäinen Punasydämelle.
Nelihenkinen aamupartio teki lähtöään. Omenatassulla oli hapan ilme kasvoillaan, mutta se ei ollut mitenkään tavatonta - kolli oli aina hapan, sekä ylimielinen ja rehentelevä. He työntyivät leiriä suojaaavan karhunvatukkamuurin sisäänkäyntiaukosta metsään. Katselin hetken heidän peräänsä.
Muutkin klaanilaiset alkoivat pian heräillä aamupartion lähdettyä. Sammalpentu ja Varjopentu työntyivät ensimmäisinä ulos pentutarhasta Nopsasiipi vanavedessään. Pyökkitähden ja Nopsasiiven pennut kasvoivat kovaa tahtia, ja pian heidät nimitettäisiin oppilaiksi. Olin ylpeä molemmista, sillä vaikkemme olleet läheisessä suhteessa, he olivat kuitenkin minulle tavallaan sukua.
Pian Nopsasiiven pentujen tulon jälkeen Usvapentu ja hänen sisaruksensa työntyivät pentutarhasta ulos ja leirin täytti pentujen riemastuneet ilon kiljaisut. Minun teki vain mieli heittäytyä mukaan leikkiin. Olin jo menossa, mutta ennen kuin ehdin mukaan, Mäyrämieli pysäytti minut.
“Tuhkatassu, Pyökkitähti käski minua järjestämään sinulle ja Revontulitassulle Kukkatäplän kanssa harjoitukset”, varapäällikkö maukui. En pystynyt peittelemään pettymystäni, sillä olisin kovasti halunnut mestarini tekevän minulle ensimmäiset taisteluharjoitukseni. Olimme Pyökkitähden kanssa harjoitelleet jo saalistusta paljon, ja aloin olla siinä jo taitava.
“Miksei Pyökkitähti tule?” utelin Mäyrämieleltä ennen kuin tämä avaisi suutaan. Ruskea kolli kohautti lapojaan ja antoi hännällään merkin minulle, jotta seuraisin häntä.
Harjoitusaukiolla Kukkatäplä ja Revontulitassu harjoittelivat jo. Revontulitassu oli ollut minua hieman pidempään jo soturikoulutuksessa, mutta silti olimme valkoisen naaraan kanssa melko samalla tasolla.
Tunsin lämmön ja riemun täyttävän koko kehoni, kun näin Revontulitassun, mutta työnsin ajatuksen syrjään. Nyt oli keskityttävä ensimmäisiin taisteluharjoituksiini.
“Kukkatäplä, ota sinä Tuhkatassu, ja näytä hänelle se liike, josta sovimme. Minä otan Revontulitassun ja näytän hänelle saman liikkeen”, Mäyrämieli naukui itsevarmasti. Ruskea kolli oli käskyjä antaessaan niin itsevarma ja taitava, etten voinut koskaan olla ajattelematta, miltä tuntuu olla niin korkeassa asemassa ja muiden yläpuolella. Se varmaan olisi mukavaa, mutta kanssa jännittävää.
Kukkatäplä tiiraili minua hieman epäilevästi, kun tassuttelimme hieman loitommaksi Mäyrämielen ja Revonntulitassun luota. Tiesin naaraan suhtautuvan minuun edelleenkin epäilevästi, vaikka olin ollut jo klaanissa kauan. Nopsasiipi oli varoittanut minua, että täplikäs ruskea naaras ei sietäisi minua ennen kuin olin moneen kertaan todistanut uskollisuuteni.
“Katso minua nyt tarkkaan”, naaras maukui. Pian sen sanottuaan Kukkatäplä syöksyi minua kohti, ja kierähti vatsani alle ja sivalsi kynnet sisällä minua vatsaan. Ennen kuin ehdin tehdä mitään, hän liukui vatsani alta pois. Kukkatäplä oli tehnyt liikkeen niin tottuneesti ja itsevarmasti, että ihailin naaraan taitoa, vaikka en hänestä sen kummemmin välittänyt.
“Kokeile sinä nyt minään. Vai osaatko?” Kukkatäplä kiusoitteli minua. Lähdin syöksymään naarasta kohti. Vielä minä hänelle näyttäisin, että taito ei ole kiinni siitä, onko klaanisyntyinen vai ei.
“Taistelitte molemmat hienosti”, Mäyrämieli naukui. Varapäällikkö oli juuri pistänyt harjoitustuokion poikki. Ruskean soturin äänestä kuului heikko rapina, kun hän puhui hengästyneenä. Minusta tuntui siltä, että Mäyrämieli oli pannut itsensä koetukselle, vaikka nämä helppoja liikkeitä vielä olivatkin.
“Tuhkatassulla on vielä parannettavaa. Hän taipuu aivan liikaa oikealle”, Kukkatäplä naukui. Täplikäs naaras oli pistänyt minua yhä enemmän ja enemmän koetukselle, mutta olin tainnut suoriutua ihan hyvin, jos hän ei kerran mitään muuta huomautettavaa taistelemisestani löytänyt. Mäyrämieli ei vastannut Kukkatäplälle mitään, vilkaisi vain pistävästi. Naaras vaikeni heti.
“Voitte nyt mennä. Levätkää hetki, lähdette varmaan pian metsästyspartioon, jotta saisimme pian tuoresaalista”, ruskea soturi maukui. Nyökkäsin ja lähdin pinkomaan takaisin leiriä.
“Onko Mäyrämieli kovin vanha?” mau’uin Pyökkitähdelle. Mestarini katsoi minuun huvittuneesti, ja pidätteli ilmiselvästi kehräystä.
“Miten niin? Ajattelitko jo varapäälliköksi?” hän naukui ja vakavoitui saman tien. “Miksi kysyit? Ei hän ole edes vanha.”
“Hänen hengityksensä rahisi taisteluharjoituksissa”, kerroin, ja Pyökkitähden silmät tuikkivat huolesta.
“Käsken häntä käymään parantajalla”, hän naukui ja lähti seurastani saman tien. Täpläturkki oli joskus kertonut tarinoita sairaudesta nimeltä viheryskä, ja kuvaillut sen oireita. Oliko Mäyrämielellä viheryskä?

Vastaus:

Perus 30kp:ta :D eikö pian Tuhkatassusta tulisikin soturi??

Kirsikka VYP

12.10.2019

Nimi: Leona

10.10.2019 13:43
//Aika lyhyeksi jäi.//
1. Luku
Heräsin sisarteni temmellykseen vieressäni. Hämypentu oli ainoa, joka nukkui lisäkseni. Emo oli lähtenyt hakemaan ruokaa riistakasasta. Hunajapentu kiepsahti päälleni kakoen.
”Iltapentu vähän armoa”, hän sanoi muka anelevasti. Iltapentu näytti siltä, että olisi voinut hypätä vielä kolmanneksi päälleni, mutta silloin emo tuli.
”Ääh, Hunajapentu mene pois päältäni”, sanoin. Hunajapentu taisi itsekin tajuta vasta silloin, että oli yhä päälläni.
”Ai anteeksi Usvapentu”, hän sanoi ja kapusi omalle makuualustalleen. Kyyhkysydän töyttäisi lempeästi Hämypentua kuonollaan ja naaras heräsi.
”Syökää vain, sitten voitte mennä klaanin vanhimpien pesälle”, Kyyhkysydän sanoi, mutta lisäsi: ”Älkää sitten hotkiko.”

Emon sanoista huolimatta söimme pikaisesti ja lähdimme klaaninvanhimpien luokse. Täpläturkki ei ollut mikään kaikkien aikojen parhain tarinan kertoja, koska vähän väliä hän istui huomaamattaan jonkun hännän päälle. Mutta sellaista se on.
”Haluatteko kuulla tarinan pahanmaisesta Varjoturkista?” Täpläturkki kysyi kun kaikki olivat päässeet joten kuten istumaan. Hunajapentu oli heti täysillä mukana, mutta Hämypentu ei ollut aivan yhtä varma. Mutta Täpläturkihan oli käytännössä sokea niinpä hän aloitti.
”Varjoturkki oli paha vuorilla asustava kissa, joka söi koiria aamupalaksi”, Täpläturkki aloitti.
”Hah, en usko”, Iltapentu sanoi oikopäätä. Mutta eihän Täpläturkki sitä kuullut.
”Joskus hänet saattoi nähdä keskiyöllä uudenkuun aikaan etsimässä nuoria kissoja aamupalakseen”, vanhus sanoi ja silloin Hämypentu alkoi tärisemään. Jännitys ei sopinut hänelle. Hunajapentua oli puolestaan alkanut kiinnostaa Iltapentu vain tuhahteli. Entä minä? En tiennyt mitä ajatella. Tiesin vain ettei emo ilahtuisi, jos saisi kuulla, että olimme kuunnelleet näin pelottavan sadun.

Meidän oli pakko lähteä takaisin pentutarhaan, kun Iltapentu oli ruvennut aivastelemaan rivakasti. Ja hyvä niin oli, koska kun palasimme Kyyhkysydän vei hänet heti parantajan pesälle ja Iltapennulla todettiin olevan valkoyskä, joka voi yltyä viheryskäksi. Mukavq päivä päättyi parantajanpesässä. Kun ilta alkoi hämärtyä emo käski meidät pentutarhaan.

Vastaus:

Ihan hyvä tarina. Löysin jotain pari kirjoitusvirhettä, muuten virheetön. Päivä meni nopeasti kyllä. Saat 12kp:ta

Kirsikka VYP

10.10.2019

Nimi: Vision

09.10.2019 17:03
// täytyy jo näin etukäteen varoittaa, että tein tämän tarinan aika kiireellä, ja sen takia se on aika sekava. Ja joo, taas käsitellään Tuhkiksen ja Revon suhdetta.

Tuhkatassu
Täysikuu oli korkealla taivaalla, kun saavuimme Nelipuulle. Kuu valaisi Nelipuulla olevat kissat erittäin hyvin. Aukiolla oli täysi kuhina päällä, ja kissoja istui melkein joka paikassa. Oli ensimmäinen kokoontumiseni, ensimmäinen kerta, kun näkisin muiden klaanien kissoja, jos vastaan tulevia partioita ei laskettaisi. Mestarini Pyökkitähti käveli joukkomme edessä. Pyökkitähti oli antanut Pilvisielulle tehtäväksi tarkkailla ja opastaa minua, joten kävelin valkoisen kollin vieressä. Revontulitassu ja hänen mestarinsa Mäyrämieli tassuttelivat edellämme. Mäyrämieli kuiskutti jotain Revontulitassulle, joka nyökkäsi ja siirtyi viereeni. En sanonut valkoiselle naaraalle mitään. Minua jännitti niin hirveästi.
Taisimme olla viimeiset Nelipuulla, sillä kun olin juuri asettunut paikalleni ja aloittamassa keskustelua viimaklaanilaisen oppilaan Kauristassun kanssa, Pyökkitähti pyysi hiljaisuutta. Kaikki kissat vaikenivat heti ja katsahtivat Pyökkitähteen, klaanipäällikkööni ja mestariini.
“Ukkosklaanissa on kaikki hyvin. Riistaa on paljon, eikä mitään ongelmia ole havaittu. Olemme myös vahvistuneet, sillä olemme nimittäneet neljä uutta oppilasta; Tuhkatassun, Revontulitassun, Omenatassun ja Sirppitassun!” Pyökkitähti maukui kovaan ääneen. Savun harmaa kolli näytti uljaalta seistessään muiden klaanipäälliköiden vieressä. Kohotin rintaani ylpeästi, kun hän mainitsi nimeni. Päälliköiden alle kokoontuneesta kissajoukosta lähti todella kova ääni, kun he hurrasivat minulle ja pesätovereilleni.
“Tuhkatassu! Revontulitassu! Omenatassu! Sirppitassu!” kaikui kovaan ääneen ilmoille. Olin hieman hämmentynyt saamastani huomiosta. En ollut koskaan saanut näin paljon huomiota, ja se tuntui hieman kiusalliselta. Rintani kohoili silti ylpeästi. Vieressäni istuva Revontulitassu sen sijaan painoi päänsä kiusallisena ja hämmentyneenä maaahan. Siirryin tämän viereen, ja kosketin valkoista naarasta hännälläni. Omenatassu ja Sirppitassu istuivat hieman kauempana meistä, mutta näin, kuinka punaruskea tukeva kolli kohotti päätään ylpeänä ja ylimielisenä saamastaan huomiosta.
Pyökkitähti odotti hieman huutojen vainenemista, ennen kuin hän siirtyi seuraavaan asiaan.
“Vaikka meillä menee hyvin, ja olemme tällä hetkellä turvassa, tarkkailemme silti rajoja valppaana, emmekä suvaitse yhdenkään tunkeilijan hajua reviirillämme. Kiitos”, mestarini naukui ja siirtyi hieman syrjään. Virtaklaanin Sadetähti astui vuorostaan esiin.
“Meilläkin menee hyvin. Kalaa riittää ja mekin olemme saaneet lisää vahvistuksia. Olemme nimittäneet neljä uutta oppilasta; Sointutassun, Kauristassun, Mesitassun ja Hallatassun!” Virtaklaanin päällikkö naukui. Katsahdin lähelläni istuvaan Kauristassuun, joka näytti räjähtävän ylpeydestä.
“Sointutassu! Kauristassu! Mesitassu! Hallatassu!” kuului taas kovaääninen huuto. Yhdyin mukaan huutoon, ja huusin niin, että pelkäsin ääneni lähtevän.
Lopun kuuntelin vain sivukorvalla, sillä vaikka sitä en kehdannut myöntääkään, minua alkoi väsyttää. Pilvisielu hymähti vieressäni; olin unohtanut kokonaan hänen istuvan siinä.
“Minuakin väsyttää. Mutta älä huoli, pääset pian nukkumaan”, valkoinen kolli maukui. Taisin tuijottaa häntä aika pitkään, mutta olin ihmeissäni. Tämä oli nimittäin ensimmäinen kerta, kun olin kuullut valkoisen soturin avaavan suunsa.
Kokoontumisen päätyttyä menin hyvästelemään Kauristassun. Koitin tehdä sen mahdollisimman nopeasti, sillä haluaisin äkkiä päästä Revontulitassun viereen nukkumaan. Viime aikoina olimme viettäneet entistä enemmän aikaa kahdestaan, ja jutelleet ja jakaneet toisillemme entistä enemmän kaikenlaista. Silti en ollut varma, mitä sisälläni tunsin. Oliko se rakkautta? Iloa? Sitä tunnetta oli vaikea kuvailla. Pidin Revontulitassusta hirveästi, ja ilmeisesti hän minusta. Silti en ollut varma, riittäisikö. En ollut koskaan tuntenut rakkautta ketään kohtaan. Toki pidin sijaisemostani Nopsasiivestä ja sijaisisästäni Pyökkitähdestä, ja olin kiitollinen heille, mutta en sentään rakastanut.
“Huolia?” kysyi vieressäni tepasteleva Pilvisielu. Valkoinen soturi oli taitava pysymään piilossa, sillä olin jälleen kerran unohtanut hänen läsnäolonsa. Olin kanssa syvästi hämmentynyt kollin puheliaisuudesta minulle, sillä yleensä valkoinen soturi ei puhunut sanaakaan.
“Rakkaushuolia”, vastasin. Aluksi hämmennyin suorasukaisuudestani, mutta sitten tajusin, että Pilvisieluun voisin luottaa eikä hän lavertelisi salaisuuksiani muille.
“En ole varma, mitä tunnen Revontulitassua kohtaan”, nau’uin nopeasti lisäksi. Pilvisielu katsahti minuun, ja naurahti.
“Olenkin miettinyt, onko teillä joku rakkausjuttu menossa”, kolli naukui.
“Jos haluat tietää, pidätkö Revontulitassusta, mieti, olisitko valmis tekemään mitä tahansa hänen vuokseen. Muuten en osaa auttaa”, Pilvisielu naukui ja jättäytyi taakseni.
Leiriin saavuttuamme kaivauduin suoraan vuoteeseeni. Sammalpentu, Usvapentu ja Varjopentu vaativat minua kertomaan kokoontumisesta, mutta murahdin heille vastaukseksi vain, että kertoisin aamulla. Pennut ulvoivat pettymyksestä, mutta en välittänyt siitä juuri nyt, sillä halusin vain nukkumaan.
Ennen nukahtamistani mietin Pilvisielun kysymystä. Pian huomasin, että se ei ollut vaikea kysymys. Olisin valmis tekemään mitä tahansa kauniin, valkoisen ja hiljaisen naaraan takia. Painauduin vielä lähemmäksi tätä, ennen kuin nukahdin.

Vastaus:

30kp:ta sori kun en voi antaa palautetta pitää tehdä läksyt mutta hyvä tarina :D

Kirsikka VYP

9.10.2019

Nimi: Vision

06.10.2019 17:49
Tuhkatassu
Kova auringonpaiste ja kostean maan tuoksu tunkeutuivat uneeni. En olisi millään malttanut herätä makoisasta unestani, mutta toisaalta halusin vain lähteä liikkeelle. Kuulin Täpläturkin kapuavan omasta pesästään ja menevän tarpeidenteko paikalle. Naaras jupisi jotain itsekseen, mutta se ei ollut míkään ihme, sillä niin huonotuulinen Täpläturkki oli. Olin auringonkierto sitten vaihtanut vanhalle naaraalle makuualuset. Minulla oli jo kokemusta, että Täpläturkille piti pistää vain parasta, ja etsin metsästä kuivimmat sammaleet jotka löysin, ja silti naaras oli vain sättinyt minua ja sanonut surkeaksi oppilaaksi. Olin kertonut siitä Pyökkitähdelle, joka oli vain todennut, että siitä ei kannata välittää, sillä oli juuri Täpläturkin tapaista sättiä muita.
Vieressäni nukkuva kirkkaan valkoinen Revontulitassu käänti kylkeänsä. Naaras oli todella ujo ja hiljainen, mutta silti pidin hänestä. Revontulitassu oli aina valmis kuuntelemaan minua, ja vaikka hän ei kommentoinut mitään, tiesin naaraan kuuntelevan erittäin tarkasti painaen jokaisen sanan tarkasti mieleensä. Valkoisella naaraalla oli erittäin hyvä muisti, ja sen takia kävin usein häneltä kysymyssä jotain, jota en itse muistanut.
Toisella puolellani nukkui Omenatassu. En välittänyt kollista juuri ollenkaan, koska Omenatassu oli niin ylimielinen ja mahtaileva. Silti kolli oli joskus erittäin kiva, varsinkin kun hänen kanssaan sattui olemaan samaa mieltä, mikä oli kyllä aika harvinaista. Omenatassu nukkui sikeää unta.
Odotin vielä hetken, ennen kuin kaivauduin pois makuualuseltani. Klaani alkoi jo heräillä. Olin nähnyt Revontulitassun jo avaavan vähän silmiään, mutta naaras oli painanut ne pian kiinni.
Oppilaiden pesän ulkopuolella haistoin kostean ilman. Ilmeisesti yöllä oli jonkun verran satanut. Aamupartio valmistautui lähtemään matkaan. Siihen olivat lähdössä varapäällikkö Mäyrämieli, sekä Kukkatäplä ja mestarini Pyökkitähti. Kukkatäplällä oli nyt siis todellinen näytönpaikka. Huomatessaan minut Pyökkitähti viittoi minua luokseen pienellä eleellä. Kipitin mestarini luo. Olin erittäin ylpeä siitä, että mestarini oli klaaninpäällikkö Pyökkitähti, mutta juuri sen takia minusta tuntui, että kaikki odottivat minun tekevän kaksin verroin enemmän töitä kuin muut. Olin kanssa helpottunut, että juuri Pyökkitähti oli mestarini, sillä olin tutustunut häneen jo aikaisemmin. En tuntenut vielä hirveästi klaanitovereitani.
“Tulisitko kanssamme aamupartioon?” Pyökkitähti kysyi. Olin odottanutkin hänen kysyvän jotain sen kaltaista, mutta jännityin silti. Minun lisäkseni partiossa ei olisi ketään muita oppilaita tai edes nuoria sotureita, ja partiossa olisivat varapäälikkö ja päällikkö samaan aikaan.
“Voin minä tulla”, nau’uin ja siirryin mestarini viereen kävelemään.
Leirin sisäänkäynnillä olevat karhunvatukka pensaat vain kahahtivat, kun kuljimme koko partion voimin aukosta ulos. Mäyrämieli oli ilmeisesti johdossa, sillä hän kulki selvästi meidän muiden edellä ja meni ensimmäisenä sisäänkäynniltä metsään.
Kuljimme metsässä aika hiljaisissa merkeissä. Olin ollut jo muutaman auringonkierron oppilaana, joten tunnistin jo Hämäräklaanin ja Viimaklaanin hajun. Virtaklaania en ollut koskaan päässyt näkemään enkä haistamaan, ja ihmettelin, miten sen klaanin jäsenet pystyivät tuosta noin vain syömään kalaa ja uimaan. Heidän täytyi olla jotain todellisia ihmekissoja.
“Tule Tuhkatassu”, Kukkatäplä kehotti minua hieman murtuneella äänen sävyllä. Merkitsin vielä rajamerkkinä toimivan kiven tarkkaan ja pinkaisin takaisin muiden luokse. Olin merkinnyt viimeisen rajamerkin, ja nyt pääsisimme takaisin leiriin täyttämään vatsamme herkullisella vasta pyydetyllä tuoresaaliilla.
Leirissä oli jo palattuamme täysi säpinä päällä. Pentutarhan kaikki kuusi pentua olivat heränneet, ja nyt heistä vanhimmat, Sammalpentu ja Varjopentu, opettivat Hunajapentua, Usvapentua, Iltapentua ja Hämypentua pelaamaan sammalpalloa. Sammalpentu katsoi silmät säihkyen Hunajapentua, kun tämä oli kertomassa muille jotain. Täpläturkki oli ilmeisesti selvinnyt tarpeiden teko reissultaan, sillä hän oli syömässä metsästyspartion juuri pyydystämää mustarastasta. Revontulitassu säntäsi luokseni huomattuani minut. Olimme alkaneet viettää todella paljon aikaa toistemme kanssa viime aikoina, ja pidin naaraasta toden teolla. Pidin myös siitä, että ilmeisesti Revontulitassu oli alkanut luottamaan minuun yhä enemmän ja enemmän, ja nykyisin hän puhui minulle jopa vapaaehtoisesti.
“Haluatko tulla syömään kanssani?” valkoinen naaras maukui. En vastannut hänelle mitään, tyydyin vain nyökkäämään. Kipitin naaraan vierelle valitsemaan tuoresaaliskasasta ruokaa. Valikoimme meille yhteiseksi suuren kanin, joka ilmeisesti oli harhautunut meidän maillemme Viimaklaanin reviiriltä.
“Olitko sinä metsästämässä?” kysyin Revontulitassulta. Naaras katsahti minuun ja nyökkäsi. Siirryin hieman lähemmäksi valkoista naarasta ja kiedoin häntäni hänen häntäänsä. Revontulitassu oli ihana. Vielä en ollut kuitenkaan osannut päättää, mitä valkoista naarasta kohtaan tunsin.

Vastaus:

WAU saat 30kp:ta jee eka tarina koko tässä paikassa jiiihuuuu mä vaan säädän täällä pipareita syödessäni :p :D

Kirsikka VYP

6.10.2019

©2019 Kuunnousu - suntuubi.com