Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Ukkosklaanin tarinat

Parantajilla: Mäyrämieli (viheryskä), Täpläturkki (viheryskä), Hämypentu (valkoyskä), Iltapentu (viheryskä)

Uhat: Viheryskää on liikkeellä jonkun verran, mutta se ei ole vielä kovin vakavaa. Kissoja alkaa sairastua kuitenkin pian useampi kerrallaan.

Lähestyvät nimitykset: Omenatassun ja Sirppitassun soturinimitykset.

Muuta huomioitavaa: -

Vuodenaika: Lehtikato

Vieraskirja  [ Kirjoita ]

Nimi: Usva123

11.11.2019 17:09
"Herätys unikeko!",Mestarini ääni tunkeutui uneeni.
"Selvä selvä",mutisin vastaukseksi.
Nousin venytellen ylös makuusioltani ja näin Kirkasmielen naaman yläpuolellani.
Oli kulunut kolmannes os kuuta siitä kun olin saanut ensimmäisen saalliini ja Tuhkatassusta ja Revontulitassusta tulisi pian sotureita.
"Herättäisitkö Varjotassun ja Sammaltassun harjoituksiin mukaan. Tänään on siis taistelu harjoitukset.",Kirkasmieli sanoi.
"Selvä!",vastasin iloisena. Taisteluharjoitukset olivat yksi lempi asioistani oppilaana.
Herätin Sammaltassun ja Varjotassun ja lähdimme hiekka kuopalle.
"Noniin aloitetaan liikeellä jota voi käyttää jos joku jahtaa sinua ja et esimerkiksi halua johdattaa häntä leiriin jonnekka olet juoksemassa",Kirkasmieli sanoi kun olimme saapuneet hiekka kuopalle.
Mestarini alkoi juosta näkymätöntä vihollista pakoon ja ponkaisi kivelle ja käännähti täydellisessä tasapainossa vihollista päin ja raapaisi näkymätöntä vihollista kynnet esillä suoraan naamaan ja ponnisti sitten suoraan näkymättömän vihollisen yli maahan ja kierähti ilmassa niin että sai täydellisen hyökkäysaseman jos vihollinen olisi ollu oikea.
"Voitte kokeilla vuorotellen. Aloita sinä Hopeatassu.",hän sanoi näytöksensä jälkeen. Nielaisin jännittyneenä ja otin aloitus aseman.
Pinkaisin täyteen vauhtiin ja hyppäsin kiven päälle laskeuduin kivelle hiukan huonosti ja tasapainoni alkoi horjumaan mutta pysyin pystyssä ja käännähgin hiukan kömpelosti yhdellä tassulla mutta minun onnistui raapaista näkymätöntä vihollista ja sitten ponkaiain kivelta vihollisen yli ja sain juuri ja juuri käännyttyä ilmassa ja laskeuduttuani liuin vähän taakseppäin ja tarrasin kynsilläni maahan pysäyttäekseni liun. Pysähdyin kun olin sopivalla hyökkäys asemall ja katsoin kysyvästi mestariini.
"Aika hyvin meni ensikertalaiseksi!",hän kehui ja nostin ylpeänä päätäni.
Sitten Sammaltassu ja Varjotassu koittivat. Heillä meni hiukan paremmin kuin minulla mutta hehän olivat minua vanhempia.
"Lopetetaan tältä päivältä.",Kirkasmieli sanoi kun meillä alkoi mennä liike melko hyvin.
Lähdimme tassuttamaan leiriä kohti ja leiriin päästyämme nappasin säälittävän kokoisesta tuoresaaliskasasta laihan hiiren.
Söin hiiren nopeasti ja päätin lähteä metsälle.
Kävelin melko pitkään ennen kuin jossain lähellä suurta vuorivaahteraa haistoin hiiren. Lähdin seuraamaan tuoksua ja näin ruipelon hiiren penkomassa lehtiä ruuan toivossa.
Laskeuduin vaanimis asentoon ja lähestyin hiirtä.
Tämä saalis oli pakko saada kiini koska klaani tarvitsi sitä.
Kun olin tarpeeksi lähellä niin loikkasin hiiren päälle ja tapoin sen siistillä puremalla niskaan.
Hautasin hiiren lehtien sekaan odottamaan että tulisin noutamaan sen ja jatkoin kävelyä.
Haistoin yhdessä vasiheessä mäyrän tuoksun joka oli niin laimea että mäyrä oli melko kaukana. olin oppinut tunnistamaan mäyrän tuoksun jo melkein heti kun minusta oli tullut oppilas.
Käännyin pian takaisin kun en haistanut enenpää saalista. Otin hiiren mukaan ja tassutin leiriin koska alkoi olla hämärää.
Leirissä kävin viemässä hiiren tuoresaalliskasaan ja menin vaihtamaan kieliä Varjotassu ja Sammaltassun kanssa ja pian nukahdinkin jo sammalilleni

Vastaus:

Olipa taas kiva tarina! Ne pilkut lauseiden jälkeen, niin sen tekijän ja pilkun välissä pitäisi kyllä olla väki (osaankin huvin selittää XD) Mutta tässä olisi esimerkki:
"Lopetetaan tältä päivältä",Kirkasmieli sanoi kun liike... -> "Lopetetaan tältä päivältä", Kirkasmieli sanoi kun liike...
Lisäksi oli pieniä kirjoitusvirheitä, mutta saat 20kp:ta

Kirsikka VYP

11.11.2019

Nimi: Usva123

05.11.2019 12:14
Aloin heräillä. Olin vasta eilen tullut oppilaaksi ja olin ollut kiertämässä reviiriä. Nousin sammalilta ja venyttelin. Pesässä oli minun lisäkseni nukkumassa vain Tuhkatassu. Hän taisi olla väsynyt eilisestä kokoontumisesta. Olin melko kiitollinen Pyökkitähdelle kun hän ei ollut ottanut minua viime yön kokoontumiseen. Olisihan se ollut hienoa päästä kokoontumiseen ja tavata muiden klaanejen kissoja. Mutta olin eilisen reviiri kierroksen jälkeen todella väsynyt. Nyt vasta tajusin että minnulla oli hirveä nälkä ja jano. Olin syönyt viimeksi sitten eilisen aamulla syömäni aterian jälkeen. Tassutin tuoresaallis kasalle ja valitsin sielta laihan oravan. Alkoi olla lehtikato ja arvelin että parhaimma saaliit olivat kadonneet kuningattarine, pentyujen ja klaanivanhimpien suihin. Olin juuri syömässä kun Omenaturkki kiskaisi saaliin pois ulottuviltani.
"Te oppilaat saatte syödä vasta kun klaanivanhimmat ja pentutarhalaiset ovat syöneet",Hän sanoi omahyväienen katse silmissään.
"Hopeatassua ei ole edes opetettu saalistamaan ja pentutarhalaiset ja klaanivanhimmat ovat jo ruokittu jotrn painuppas kiusaamasta muita!",Revontulitassu oli yhtäkkiä ilmestunut taakseni ja Omenaturkki käveli pois heittäen minun saalliini minulle takaisin.
"No mut hei sitten Hopeatassu",hän lisäsi taas omalla hiljaisella äänellään. ihmettelin naaran käyttäytymistä kun Omenaturkki oli kiusannut minua koska yleensä naaras oli melko hiljainen.
"Menemme tänään metsälle harjoittelemaan",olin ollut ajatuksissani kun en ollut huomannut että Kirkasmieli tuli luokseni. Nyökkäsin ja söin nopeasti oravani loppuun.
Olimme kävelleet hetken ja olimme tulleet paikalle jonka nimen muistin eilisestä reviiri kierroksesta että paikan nimi oli korkea männyt.
"Näytäppäs vaanimis asentosi",Kirkasmieli sanoi kun olimme yhden puun juurella. Muistelin kuinka Sammaltassu oli silloin kerran vaaninut sitä lintua. Laskeuduin lähelle maata ja laitoin häntäni suoraksi taakse niin että se ei osunut maahan.
"Aika hyvä! Kuka sinua opetti?",Kirkasmieli kysyi ällistyneenä.
"Tuhkatassu",valehtelin koska enhän voinut kertoa että olin pentuna käynyt metsässä mutta silti ylpeyttä koska mestarini oli kehunut minua.
"Selvä. Koitappas sitten vaania tuota ja hypätä sen päälle tämän viivan kohdalla.",hän sanoi ja asetti kuluneen ja huurteisen lehden maanan ja piirsi maahan noin kaninloikan päähän siitä viivan.
Asetuin vähän viivan taakse ja menin vaanimis asentoon.
Kuljetin itseni hiljaisesti viivalle ja häppäsin vain hiiren mitan ohi lehdestä.
"Ihan ok",Kirkamieli arvioi.
Harjoittelimme tätä niin että se meni täydellisesti.
"Haluaisitko nyt koittaa taitojasi oikeaan saalliiseen?",Kirkasmieli kysyi vakuutuneena koska olin juuri vaaninut lehteä täydellisesti ja laskeutunut hallitusti sen päälle.
"Joo!"huudahdin tohkeissani.
"No mitä haistat?",Kirkasmieli kysyi.
"Hiiren",olin huutaa mutta hillitsin itseni ajoissa.
Haistelin mistä tuoksu lähtee ja huomasin erään saniais pehkon heiluvan.
Laskeuduin vaanimisaseentoon ja lähdin hiljaa lähestumään saniaisia. Kun olin tarpeeksi lähellä hyppäsin saniaisten päälle ja tunsin tassujeni alla jotain pehmeää.
Vedin hiiren pois saniaispehkosta ja tapoin sen siistillä puremalla niskaan.
"Vau! Se meni hienosti!",Kirkasmieli kehui.
En vastannut vaan kohotin kuonoani ylpeästi hiiri suussani.
Lähdimme kävelemään leiriä kohti. Kun olin juuri tullut karhunvatukka muurin sisään käynnistä sisään kun Nopsasiipi huomasi minut ja kantamani hiiren.
"Voi hopetassu sinun ensimmäinen saallis! Melkein kukaan ei ole saanut saallista ensi kerralla!",hän sanoi ylpeänä kuultuaan mestariltani että olin saallistanut ensi kertaa ja nuolaisi otsaani.
Oli jo melko myöhä joten kävin hakemassa tuoresaallis kasasta laihan mustarastaan ja kävelin oppilaiden pesälle.
Siellä Sammaltassu ja Varjotassu jo odottivat minua ja aloimme vaihtamaan kieliä ja pian nukahdinkin jo makuusialleni

Vastaus:

Aika innokkaasti olet kirjoitellut Usva123! Vielä pari korjoitusvirhettä löytyi, mutta tekstiä oli mukava lukea. Erittäin mukava juoni ja kiva juonenkäänne Omenaturkki-kohdassa :) Saat tästä 21kp:ta

Kirsikka VYP

5.11.2019

Nimi: Vision

05.11.2019 10:07
Tuhkatassu
Astelin takaisin leiriin pieni, ja erittäin hoikka kani hampaissani. Lehtikato alkoi olla jo melko pitkällä, ja riistaa ei enään oikein ollut. Maa oli kylmempää kuin aikaisemmin, ja olin alkanut tuntea nälkää vatsassani ensi kertaa elämässäni.
Leiriin saavuttuani laskin kanin tuoresaaliskasaan, ja olin juuri nostamassa sieltä alimittaista hiirtä, jotta saisin itsekin jotain syödä.
Ehdin kantaa hiirtä pois tuoresaaliskasasta vähän matkaa, kun ilmoille raikui sijaisisäni, mestarini, ja ennen kaikkea klaanipäällikköni Pyökkitähden huuto.
“Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä suurkiven alle klaanikokoukseen!” hän huusi, ja kaikki kissat lopettivat sen, mitä olivat tekemässä, ja siirtyivät klaanikiven alle kuulemaan, mitä Pyökkitähdellä olisi sanottavana.
Minä itse tiesin ainakin osan asioista, joita Pyökkitähti aikoi kertoa. Omenatassu ja Sirppitassu olivat tänään ilmantuneet leiriin, ja kertoneet minulle, että he olivat suorittaneet arviointinsa hyvin, ja pääsisivät tänään sotureiksi.
Olin hieman kateellinen heille. Kyllä minä tiesin, että he molemmat olivat minua taitavampia ja vanhempia, mutta silti. Miksen minä päässyt jo soturiksi?
Kuten olin arvannutkin, Pyökkitähti kutsui aivan ensimmäisenä Omenatassun ja Sirppitassun eteen.
“Minä, Pyökkitähti, Ukkosklaanin päällikkö, pyydän esi-isiäni kääntämään katseensa näihin kahteen oppilaaseen. He ovat opiskelleet kovasti ymmärtääkseen jalot lakinne, ja on heidän vuoronsa tulla sotureiksi”, hän jatkoi. Pyökkitähti veti hetken henkeä, ja avasi sitten taas suunsa.
“Omenatassu ja Sirppitassu, lupaatteko elää soturilain mukaisesti, ja puolustaa tätä klaania, jopa henkenne uhalla?
Omenatassu ja Sirppitassu vilkaisivat toisiinsa, ja heidän silmät loistivat. Molemmat oppilaat, tulevat soturit, näyttivät erittäin innokkailta. Pian he käänsivät katseensa Pyökkitähteen.
“Lupaan”, Omenatassu naukui hieman ennen sisartaan.
“Lupaan”, Sirppitassu toisti.
Pyökkitähti vilkaisi molempiin kissoihin hyväksyvästi, ja jatkoi taas.
“Siinä tapauksessa, Tähtiklaanin voimien kautta, annan teille soturinimenne. Omenatassu, tästä hetkestä lähtien sinut tunnetaan Omenaturkkina. Tähtiklaani kunnioittaa urheutta ja tarmoasi, ja hyväksymme sinut Ukkosklaanin täydeksi soturiksi”, päällikkö maukui. Hän piti taas pienen tauon, ja jatkoi:
“Sirppitassu, tästä hetkestä lähtien sinut tunnetaan Sirppikuuna. Tähtiklaani kunnioittaa innokkuutasi ja omistautumistasi, ja hyväksymme sinut Ukkosklaanin täydeksi soturiksi.”
Omenaturkki ja Sirppikuu vilkaisivat toisiinsa innostuneina. Huokaisin, sillä tiesin, että nyt Omenaturkki kävisi minulle entistä ärsyttävämmäksi, sillä hänhän oli jo soturi, minä en.
Ymmärsin kyllä, miksei minusta voinut tulla soturia. Olin ollut oppilaana vasta vähän aikaa, enkä ollut oppinut vielä kaikkea. Oli vain vaikea hyväksyä se tosi asia, että olin vielä oppilas, kun Omenaturkki ja Sirppikuu pääsivät sotureiksi.
“Omenaturkki! Sirppikuu! Omenaturkki! Sirppikuu!” klaani hurrasi, ja lähdin kateudestani huolimatta innokkaana mukaan huutamaan.
Pyökkitähti ei kuitenkaan vielä lopettanut kokousta, vaan pyysi Hopeapennun eteen. Olin kokonaan unohtanut, että naaras lähenteli kuuden kuukauden ikää.
Hopeapentu oli sijaissisarukseni, sillä Nopsasiipi oli kanssa hoitanut ja kasvattanut häntä. Olin erittäin ylpeä sijaissisaruksestani, kun hänkin nyt pääsisi oppilaaksi, aivan kuin Sammaltassu ja Varjotassu häntä noin kuu aiemmin.
Hopeapennun silmät laajenivat suuriksi, ja hän näytti hämmästyneeltä, kun asteli muiden eteen kuuntelemaan Pyökkitähden sanoja.
“Hopeapentu on saavuttanut kuuden kuun iän, ja hän on valmis soturioppilaan koulutukseen. Tästä päivästä aina siihen päivään, jona hän ansaitsee soturinimensä, kutsuttakoon tätä oppilasta Hopeatassuna. Sinun mestarisi tulee olemaan Kirkasmieli. Toivon, että Kirkasmieli siirtää kaiken tiedon sinulle”, Pyökkitähti maukui. Näin hänen silmissään hieman ylpeyttä, ja aluksi hämmennyin, mutta sitten muistin, että mestarini oli myös Hopeatassun sijaisisä.
Kirkasmieli kohotti katseensa hämmästyneenä Pyökkitähteen. Hän näytti melkein yhtä iloiselta ja innostuneelta kuin Hopeatassu, mutta olihan naaras hänen ensimmäinen oma oppilaansa.
“Kirkasmieli, olet valmis ottamaan oppilaan. Olet saanut hyvää koulutusta Täpläturkilta, ja olet osoittanut olevasi nokkela ja älykäs. Odotan, että siirrät kaiken oppimasi tälle oppilaalle”, Pyökkitähti naukui juhlallisesti, ja katsoi Kirkasmieleen, joka nyökkäsi ja maukui:
“Luonnollisesti.”
Klaani alkaa toistamaan Hopeatassun nimeä, ja minä lähden täysillä mukaan. On kivaa, kun sijaissisarukseni pääsee kanssa oppilaaksi, varsinkin, kun hän oli niin maassa Sammaltassun ja Varjotassun siirrryttyä oppilaiksi ennen häntä.

“Pääsenkö mukaan kokoontumiseen?” mau’uin Pyökkitähdelle, joka hetken mietittyään nyökkäsi.
“Sano Revontulitassulle, Omenaturkille ja Sirppikuulle, että he pääsevät myös kokoontumiseen”, hän lisäsi. Revontulitassun nimen mainittuaan oloni kohentui heti, eikä yhtään haitannut, että jouduin puhumaan Omenaturkin kanssa.
“Entä Sammaltassu ja Varjotassu? Tai Hopeatassu?” kysyin mestariltani, joka pudisti päätänsä.
“Hopeatassu ansaitsi vasta nimensä, ei hän voi tulla. En haluaisi päästää Sammaltassua ja Varjotassua vielä, hekin ovat olleet vasta kuun ajan oppilaita”, Pyökkitähti maukui ja poistui paikalta. Kipitin itsekin hänen pesästään pois, ja lähdin etsimään Revontulitassua.
“Revontulitassu!” huudahdin, kun näin ihastukseni syövän laihaa päästäistä tuoresaaliskasan lähellä. Kipitin naaraan luokse, joka katsoi minuun hämmentyneen ja odottavan näköisenä.
“Tulet tänään kokoontumiseen”, mau’uin. Revontulitassun siniset silmät laajenivat suloisesti, ja hän katsoi minuun.
“Tuletko sinäkin? Jos et, minä en tule”, valkoinen naaras maukui päättäväisesti. Kehräsin hetken hänelle, mutta sitten ryhdistäydyin ja vastasin.
“Tulen! Tule, etsitään Omenaturkki ja Sirppikuu. Pyökkitähti käski minun kertoa heille, että he tulevat kokoontumiseen, enkä haluaisi mennä Omenaturkin puhuille nyt, kun hänestä tuli soturi”, mau’uin ja hoputin Revontulitassua nousemaan päästäisensä äärestä.

Istahdin Revontulitassun ja Pilvisielun viereen, kun Hämäräklaanin päällikkö Tummatähti julisti kokoontumisen alkaneeksi.
Tummatähti kertoi ensimmäisenä, että Hämäräklaanissa kaikki oli hyvin. Riistaa oli hyvin verrattuna siihen, että oli lehtikato, eikä mitään ongelmia ollut. Nopsasiipi kuitenkin mutisi vieressäni, ettei Tummatähti sitä kenellekään kertoisi, jos asiat olisivat huonosti, mutta päätin olla välittämättä siitä, vaikka uskoin Nopsasiiven olevan kuitenkin oikeassa.
Seuraavaksi Pyökkitähti pyysi oman vuoronsa.
“Ukkosklaanissakin kaikki on hyvin. Riistaa on niukasti, mutta se riittänee meille lehtikadon ajaksi. Olemme saaneet myös kaksi uutta soturia, Omenaturkin ja Sirppikuun, jotka ovatkin tänään täällä paikalla”, mestarini ilmoitti.
Kun Omenaturkin ja Sirppikuun nimien hokeminen ja huutaminen ääneen loppui, Pyökkitähti vielä ilmoitti, että olimme saaneet kanssa kolme uutta oppilasta. Hopeatassun, Sammaltassun ja Varjotassun nimiä hän ei erikseen sanonut kuitenkaan ääneen, sillä olivathan he kaikki vielä leirissä.

Lopulta kokoontuminen päättyi, ja lähdimme kävelemään takaisin leiriin. Minua väsytti, ja olin tyytyväinen sille ajatukselle, että Omenaturkki ja Sirppikuu joutuisivat vielä valvomaan. Toivottavasti minun soturinimitykseni eivät olisi näin kokoontumisen aikaan, sillä olihan niidenkin joskus pakko olla.
Loin vielä viimeisen silmäyksen Revontulitassuun, ja nukahdin täyteen hiljaisuuteen, kun täysikuu loisti taivaalla, ja Revontulitassun lämmin turkki oli painautunut kiinni omaani.

// tulipas hienoa tekstiä taas xd

Vastaus:

Onhan se oikeasti hienoa tekstiä Vision :D Et saakaan perud 30kp:ta (:0), vaan...

//rumpujen pärinää//

36kp:ta!!! Tadaa!

Kirsikka VYP

5.11.2019

Nimi: Usva123

04.11.2019 18:22
Oli kulunut kuu Varjotassun ja Sammaltassun oppilas menoista. Vihdoin olisi minun aikani ja Nopsasiipi pääsisi vihdoin pois pentutarhasta. Minun oppilas menoihini ei ollut enää kauaa aikaa joten aloin sukimaan itseäni. Turkkini oli täynnä takkuja ja sammalia, aloin jo pelätä etten saa sitä puhtaaksi ennen menoja. Vihdoin kun turkki oli puhdas menin hakemaan tuoresaalista minulle ja Nopsasiivelle. Valitsin kasasta pulskan hiiren itselleni ja Nopsasiivelle mukavan kokoisen oravan. Herätin Nopsasiiven joka alkoi heti panikoimaan turkkini siisteydestä.
"Älä älä. Pesin itseni jo!"tokaisin kun tunsin Nopsasiiven kielen selässäni.
"On varmaan mukavaa päästä taas soturiksi?",kysyin.
"No onhan se ihanaa saallistaa ja kuljeskella metsässä. Mutta kyllä silti pentujen kanssa leikkimistä tulee ikävä!",hän vastasi ja nuolaisi nenääni.
Kun Nopsasiipi lopetti sukimiseni aloin astella niin phermosteneena ympäriinsä että astuin piikkiiin.
"Auh!",henkäisin ja juoksin parantajan pesälle.
"Mikä hätänä?",Parantaja kysyi kuullessaan minut jossa ei kestänyt hirvean kauan koska ulisin kivusta.
"Astuin piikkiin!",Mau'uin hätääntyneenä. Entä jos en pääsisikään oppilaaksi tänään piikin takia!
"Äh...pennut. Olisi voinut luulla että muurrit käpäläsi. Niin kovaa huusit!",parantaja sanoi äkäisenä.
"Näytäppäs sitä tassua.", hän jatkoi käskevään sävyyn.
Nostin käpäläni ylös ja parantaja paineli sitä piikin ympäriltä ja vetäisi sen hampaillaan pois.
"Noniin koitappa laittaa tassu maahan.", parantaja sanoi.
Laitoin tassuni maahan ensin varovasti ja sitten lujemmin.
"Siihen ei satu enää. Kiitos!",sanoin ilahtuneena ja jolkutin pois.
"Tulkoot jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä kuulemaan sanojani suurkiveltä!",kajahti kutsu huuto. Olin ihan tohkeissani vihdoin pääsisin oppilaaksi.
"Hopeapentu astu eteen. Kokoonnuimme tänään nimittämään uuden oppilaan!",Pyökkitähti kuulutti kovaan ääneen.
"Hopeapentu olet elänyt keskuudessamme kuusi kuuta ja olet oppinut klaanin tavoille, joten tästä lähtien ennen kuin saat soturinimesi sinut tunnetakoot Hopeatassuna. Mestariksesi saat Kirkasmielen. Kirkasmieli olet osoittanut olevasi kunnioitettava soturi ja olet ansainnut oman oppilaan.",Pyökkitähti sanoi ja kävelin Kirkasmielen luokse ja venytin kaulasni että voisin koskettaa kuonollani Kirkasmielen kuonoa.
"Tule menemme katsomaan reviiriä.",Kirkasmieli ilmoitti.
"Jes!",en voinut olla iloitsematta. Kävelin Kirkasmielen perässäkarhunvatukka muurin sisään käynnin läpi. Metsä oli paljon kauniinpi nyt päivän valossa kuin silloin kerran yöllä.Olimme kävelleet vain vähän matkaa kun tulimme suuren vaahteran luokse.
"Tämä puu on suuri vuori vaahtera. Täällä opettelemme pian kiipeilyä ja täällä on paljo riistaa. Mutta jatketaan.",olimme kävelleet hetken kun tunsin nenässäni hirveän hajun.
"Taisit jo huomata tämän hajun? Se on Hämäräklaani. Tiedän että se on hirveä etkä haluaisi muistaa sitä mutta se on silti tärkeää muistaa.", Kirkasmieli sanoi ja jatkoimme matkaa. Saavuimme paikalle jossa oli paljon kiviä.
"Nämä ovat käärmekivet. Täällä on paljon kyitä ja kettuja Joten emme saallista täällä hirveästi. Tule jatketaan.",Kirkasmieli sanoi ja jatkoimme kävelyä. Pian haistoinkin jo hirveämpää hajua kuin Hämäräklaanin löyhkä ja kun jatkoimme tulimme jollekkin kaksijalkojen polulle joka oli täysin musta. Painoin tassuni polun pinnalle ja pinta tuntui mitä erikoisimmalle nimittäin se oli kovaa ja lämmintä vaikka oli lehtikato!
"Tämä on ukkospolku ja täällä kulkee hirviöitä. Ja hirviöt ovat jotain eliötä joden turkki on aina eri väristä ja mikä oudointa kaksijalat voivat menna hirviöiden vatsan sisään ja tulla elossa takaisin.",ja sitten yhtäkkiä polululla hedän edessään vilahti hirviö, sillä oli punainen kiiltävä turkki ja sen jalat olivat pyöreät. Sen silmät olivat vain keltaiset viirut. Värähdin hirviön ulkonäköä.
"Tule jatketaan.",Kirkasmieli tokaisi hiukan hermostuneena ja niin jatkoimme matkaa. Pian tulimme paikalle missä puut olivat hiukan korkeampia puita kuin muualla mutta eivät silti olleet yhtä korkeita kuin suuri vuorivaahtera.
"Nämä korkeat puut ovat korkeamännyt ja kun katsot puiden läpi näet kaksijalkalan ja sillä asuu kotikisuja ja erakoita. Kotikisut ovat usein leppoisia mutta olen törmännyt vihamielisiinkin. Mutta jatketaan.",Kirkasmieli sanoi ja jatkoimme kävelyä.
Pian tulimmekin jo joen luokse. Siälläkin oli joku outo tuoksu jossa haisi selvästi kala.
"Tuolla joen toisella puolella on Virtaklaani. Se on pienin klaaneista mutta ei siitä sen enenpää.",Kirkasmieli selitti ja lähdimme kävelemään.
Tulimme paikalle jossa oli paljon kiviä joihin aurinko osoitti
"Nämä ovat aurinkokivet joista Ukkosklaani ja Virtaklaani on tapellut jo pitkään. Aurinko alkaa näköjään jo laskemaan joten ei ole hirveästi aikaa selitellä.jatketaan.",Kirkasmieli sanoi ja lähdimme taas kävelemään. Matkan varrella ylitimme pienen puron jonka jälkeen olimme jollain minusta normaalilta näyttävällä puulla.
"Miksi me tähän pysähdyimme?", kysyin.
"Tämä puu näyttänee sinusta normaalilta mutta se on pöllöpuu. Näetkö tuon reijän puussa? Se on sen pesä. Täällä ei ole hirveästi riistaa koska pöllö syö sitä meidän puolestamme.",Kirkasmieli selitti.
"Selvä.", sanoin minua alkoi ja väsyttää ja jalkoihinikin jo sattui
"Lähdetäänkö jo takaisin? Minua väsyttää.",lisäsin.
"Näytän ensin nelipuun,tule.",hän vastasi. Kävelin kipeillä jaloillani viälä vähän ja nain aukion jonka sivuilla oli neljä tammea ja aukion keskellä oli kivi. Samalla haitoin tuoksun joka erottui Ukkosklaanin tuoksusta vain silla että se tuoksu oli raikkaampi.
"Tuolla on nelipuu ja sen takana on Viimaklaanin reviiri.",Kirkasmieli kertoi.
"Ja nyt voimme mennä takaisin leiriin.",hän lisäsi
Kävelimme takaisin leiriin ja heti kun olimme leirissä aloin tassuttamaan pentutarhaa päin. Yhtäkkiä kuitenkin joku kiskaisi minua hännästä.
"Toope! Et ole enää pentu nukut tänää oppilaiden pesässä. Se oli Tuhkatassu.
"Äh!",henkäisin nolostuneena.
"No ei se mitään sitä sattuu.",Tuhkatassu lohdutti.
Olin niin väsynyt että tyydyin nyökkäämään ja sitten tassutin oppilaiden pesälle mihin Saamaltassu ja Varjotassu olivat tehneet minulle sammalista makuusian. Kellahdin nukkumaan ja nukahdin heti.

Vastaus:

Vau, nyt tuli edellisiin verrattuna (ja muutenkin) erittäin pitkä tarina!
Vuorosanoissa oli edelleen virheitä, mutta muuten tekstiä oli joitakin kirjoitusvirheitä ja pilkun puuttumisia lukuun ottamatta mukava lukea. Kannattaa vielä lukea aikaisemmat kommenttini vuorosanoihin, sillä tarinoitasi on huomattavasti parempi lukea, kun ne ovat oikrin.
Tykkäsin etenkin tuosta lopusta, kun Hopeatassu oli menossa pentutarhaan nukkumaan, vaikka olikin oppilas.
Kp:eitä tästä pitkästä tarinasta saat 28kp!

Nimi: Usva123

04.11.2019 09:25
Vaanin hiirtä. Enää pari askelta ja saan hiiren kiinni."Uh!",henkäisin. Jotain isoa ja painavaa tömähti kylkeeni.
"Mitä?",avasin silmäni ja kyljelläni seisoi Sammalpentu.
"Meista tulee tänään tassuja.",Varjopentu selitti.
"Ihanaa.",sanoin. En ollut oikeastaan hirveän innostunut heidän nimitys menoista. Tottakai oli hienoa kun heistä tuli oppilaita, mutta se tarkoitti sitä että emme olisi enää samassa pesässä eikä heillä olisi enää paljoa aikaa olla minun kanssa. Ja olin jo unohtanut että emme ole edes sukua.
Nopsasiipi järsi pedin sammalia. Hänellä oli varmasti tylsää koska hän oli jumittanut pentutarhassa jo todella kauan. Koska ensin hän oli siaisemona Tuhkatassulle sitten olivat hänen omat pentunsa Varjopentu ja Sammalpentu ja sitten oli vielä minä.
"Niin Varjopentu sitä varten teidän pitää näyttää hienoilta.",Nopsasiipi sanoi ja alkoi sukimaan Varjopennun selkää. Ja pentutarhan eräs toinen emo nimeltään Kyyhkysydän tuli auttamaan Sammalpennun sukimisessa.
"Valmista. Juurin ajallaan!",Nopsasiipi tokaisi koska suurkiveltä kaikui kutsuhuuto.
"Tulkoot jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä kuulemaan sanojani suurkiveltä.",Pyökkitähti huusi.
Kissat kerääntyivät suurkiven ympärille.
"Tänään saamme kaksi uutta oppilasta! Varjopentu ja Sammalpentu astukaa eteen.",Pyökkitähti pyysi ja Varjopentu ja Sammalpentu astelivät värisevin askelin koko klaanin eteen.
"Sammalpentu tästä lähtien sinut tunnetaan Sammaltassuna ennen kuin saat soturi nimesi. Mestarisi olkoon Kiurulento. Kiurulento olet osoittanut olevasi kunnolinnen soturi ja on sinun aikasi saada oma oppilas.", Pyökkitähti sanoi ja Jännittynyt Sammaltassu ja Kiurulento koskettivat kuonoilla.
"Varjopentu tästä lähtien ennen kuin saat soturinimesi sinut tunnetekoot nimellä Varjotassu. Mestarisi olkoon Tuiskumieli!",Pyökkitähti julisti ja koko klaani alkoi hurrata.
"Varjotassu Sammaltassu!"
"Meiden pienet pennut!"Kuulin Nopsasiiven kuiskaavan Pyökkitähdelle. Tylsää kun minusta ei voi tulla oppilasta nyt ja emme voi enää pitää niin paljon hauskaa Varjtassun ja Sammaltassun kanssa! Hei enkö minä hurraa? Tämä on varmasti tosi tärkeä hetki heille ja minä en hurraa. Aloin heti taas hurrata mukana.




// ja siis en oo varma menikö menot oikein ja mestarit voi vaihtaa otin vain ne jotka keksin nopeiten ja aika lyhyt kyl tuli//

Vastaus:

Hienosti olit lukenut ohjeeni vuorosanoihin, mutta silti huomasin niissä pari virhettä.
Toteamuslauseissa lainausmerkkejen sisään ei tule pistettä, ainoastaan ulkopuolelle pilkku, minkä olit hienosti pistänytkin. Pilkkua ei tule kuitenkaan huudahdus- tai kysymysvirkkeissä, joten se oli nyt hieman ylimääräisenä tuolla.

Tykkäsin etenkin tuosta viimeisestä kappaleesta, kun Hopeapentu ihmetteli, miksei hurraa muiden mukana.
Tosiaan mestarit olin ilmoittanut chatissa, ja niitä et nyt ottanut, mutta ei se mitään. Kiurulennolla on jo oppilas, mutta se ei haittaa, sillä Sirppitassusta tulee soturi seuraavassa Tuhkatassun tarinassa.
Oikein mukava tarina vuorosanavirheitä lukuunottamatta, ja sen takia tästä irtoaa jälleen 13kp!

Vision

Nimi: Usva123

03.11.2019 19:51
Voisinko pian kirjottaa Hopeapennun näkökulmasta Varjo ja Sammalpennun nimitysmenoista koska eihän Hopeapennusta voi tulla oppilasta ennen heitä

Vastaus:

Kirsikka tähän vastasikin chatissa, mutta juu, voit.

Vision

Nimi: Vision

02.11.2019 08:43
Kirjoitan Usva123:n arvostelun nyt tähän, kun tila loppui varsinaisesta vastausruudusta.

Arvostelu:
Melko hyvä tarina!
Ja juu, mitään rajaa ei ole :) Ihan vapaasti saa kirjoitella, aktiivisuushan on vain plussaa.
Huomasin joitakin kirjoitusvirheitä, mutta kaikkia en tähän listaa. Merkittävin virhe oli vuorosanoissa. Ne kirjoitetaan näin:
"Hei", mau'uin Melko hyvä tarina!
Ja juu, mitään rajaa ei ole :) Ihan vapaasti saa kirjoitella, aktiivisuushan on vain plussaa.
Huomasin joitakin kirjoitusvirheitä, mutta kaikkia en tähän listaa. Merkittävin virhe oli vuorosanoissa. Ne kirjoitetaan näin:
"Hei", mau'uin Sammalpennulle.
Kirjoitit vuorosanat näin:
"Hei." Mau'uin Sammalpennulle.
Toteamuslauseissa tulee siis pilkku vuorosanan jälkeen, eikä pistettä pistetä. Johtolause alkaa kanssa pienellä, ellei kyseessä ole erisnimi.
Tykkäsin tässä tarinassa etenkin siitä, kun kuvailit, miten Sammalpentu oli saanut saliin. Lisää sellaista, niin tarinoistasi tulee hieman pidempiä.
Kp:eitä tästä tarinasta saat 14kp.

Vastaus:

Vision, tee vaikka ensin yksi sana siihen tai piste ja sitten julkaise se, ja sitten muokkaa vastausta niin siitä saa niin pitkän kun haluaa. Ainakin mulla toimii niin :)

Kirsikka VYP

2.11.2019

Nimi: Usva123

01.11.2019 18:25
Minulla oli tosi tylsää en keksinyt mitään tekemistä. Menin herättelemään Varjopentua ja Sammalpentua.
"Miksi sun piti herättää meijät just nyt. Näin ihanaa unta."Varjopentu sanoi turhautuneena.
"Mulla on tosi tylsää."Valitin
"Oisit voinut nukkua!"Sammalpentu Vastasi tuhahtaen.
"Jos mentäisiin metsään? Salaa."Anoin. Heti kun olin sen sanonut Varjopennun silmät välähtivät.
"Joo!"Huudahti Sammalpentu tällä kertaa innoissaan.
"Minä johdan. Olen isoin."Sammapentu jatkoi. Olin vähän pettynyt, olihan tämä minun ideani. Mutta seurasin kuitenkin.
Hiippailimme pois pentutarhasta varoen että emme päästäisi ääntäkään joka voisi herättää Nopsasiiven. Hiippailimme ulos leiristä. Se ei ollut vaikeaa koska olimme melko pieniä. Täällä oli melko kylmää koska oli lehtikato. Aloimme tassuttaa metsässä joka puolella oli puita jotka kohosivat todella korkealla. Haistelin ilmaa ja tunnistin vain Revontulitassun tuoksun. Jatkoimme kävelyä pitkään kunnes saavuimme ison vatukkapensaan luokse.
"Tassuihini sattuu!"Valitin. En koskaan ennen ollut kävellyt näin paljon. Käännyimme takaisin päin. Yhtäkkiä huomasin jonkun linnun kaivelemassa maata. Myös Sammalpentu huomasi sen. Katseli keskittyneesti kun Sammalpentu lähti vaanimaan lintua. Varmasti joku oppilaista oli opettanut hänelle saallistusta, koska hän vaani lintua todella hienosti. Hän oli tosella lähellä kun astiun risun päälle vaihtaessani asentoani. Lintu katsoi taakseen ja naki Sammalpennun ja lintu lähti lentämään. Mutta kuitenkin Sammalpentu hyppäsi todella korkealle ja otti sen linnun pyrstösulista kiinni ja kiskaisi linnun maahan ja tappoi linnun. Sammalpentu alkoi kävellä heitä kohti lintu suussaan. Lintu ei ollut hirveän iso niin läheltä katsottuna.
"Vau!" Henkäisin. Sammalpentu oli saallistanut ihan itse.
"Niin mutta mitä teemme sille jos viemme linnun tuoresaallis kasaan muut saavat tietää että olemme käyneet metsässä."Varjopentu pilasi tunnelman.
"Viedään salaa! Tulkaa."Sammalpentu alkoi johdattamaan heitä leiriin.
Hiippailimme hiljaisesti tuoresaallis kasalle ja laskimme linnun siihen. Sammalpentu katsoi sitä hetken ylpeänä ja sitten hiivimme pentutarhaan ja kellahdimme sammalille. Näin unta että olin itse saallistanut sen linnun ja kaikki kehuivat minua. Ja lintu oli suurempi kuin oikeasti.


//Onko muuten jotain rajaa kuin usein esim viikossa saa kirjoittaa

Nimi: Usva123

30.10.2019 19:16
Aloin heräillä. Olin kerrankin nukkunut kunnolla. En saanut melkein koskaan nukuttua koska tosi usein sammalpentu ja varjopentu jankkasivat emolleen että haluavat näyttää minulle leiriä, ja heidän emonsa jankkasi että minun pitää toipua. Toipua minun pitäisi siksi että olin noin kaksi päivää sitten löytynyt ukkosklaanin reviiriltä ja minut oli tuotu tänne.
Nyt tänään menen varmasti katsomaan leiriä. Avasin silmäni.
"Ai sinä heräsit."Nopsasiipi sanoi.Oletko nukkunut tarpeeksi. Näytät siltä että aijjot mennä ulos."Hän arvasi.
"Niin menenkin."Sanoin."Ja minä tulen vahtimaan." Sanoi puolestaan Nopsasiipi. Tungin pääni ulos pentutarhasta ja katsoin leiriin.
Olin nähnyt leirin vain vilaukselta kun minut oli tuotu enkä muistanut siitä enään melkein mitään.
"Hopeapentu pääsit ulos! Jee nyt voimme näyttää leiriä. Tule."Se oli sammalpentu. He seisoivat varjopennun kanssa jonkun puskan edessä. En muistanutkaan kuinka isoja he olivat.
"Tämä puska takanamme on oppilaiden pesä ja tuolla on päällikön pesä." Hän ositti pientä halkeamaa kalliossa.
"Entä tuo?" Osoitin suurta puskaa suoraan edessämme.
"Se on sotureiden pesä jonne teillä ei oe asiaa."Eräs punaruskea kolli sanoi ja katsoi merkitsevästi sammalpentua.
"Mitä ihmettä sinä olet tehnyt." Kysyi puolestaan Varjopentu.
"En mitään!"Sammalpentu huusi.
"Niin niin. Mutta katso tuo luola on parantajan pesä."Varjopentu pyöritti silmiään. Olin kuullut klaanien tavoista melkein heti kun olin tullut tänne ja parantaja oli kissa joka paransi muita kissoja.
"Ja tuo puunrunko on klaanivanhimpien pesä. Tule he kertovat usein kivoja tarinoita!"Sanoi sammalpentu ja lähti varjopennun kanssa kävelemään kohti klaanivanhimpien pesää.
Lähdin juoksemaan heidän peräänsä.
"No mistä haluaisitte kuulla tarinan." Olimme klaanivanhimpien pesällä.
"Leijonaklaanista!"Huusivat sammalpentu ja varjopentu samaan aikaan. Ja minä vain istuin kuuntelemaan.
Klaanivanhimmat kertoivat pitkään joistain kissaklaaneista joissa oli todella isoja ja vahvoja kissoja joilla oli keltainen turkki.
"No nyt teidän on varmaan aika mennä päiväunille. Tulkaa joskus uudestaan!"Joku klaanivanhin sanoi. En vielä muistanut heidän nimiään.
"Selvä."Sanoimme ja lähdimme tassuttamaan pentutarhalle. Samalla varjopentu nappasi tuoresaallis kasalta itselleen ruokaa. He olivat jo niin isoja että voisivat syödä riistaa. Minä en.
Kun olimme pesällä olin niin väsynyt että käperryin suoraan Nopsasiiven turkin suojiin ja Nopsasiiven rauhalliset nuolaisut tuudittivat minut uneen.



//vähän lyhyt joo//

Vastaus:

Joissain kohtia kirjoitusvirheitä. Muista että nimet kirjoitetaan isoilla kirjaimilla, esim Varjopentu ja Sammalpentu kirjoitetaan isolla. Saat 13kp:ta!

Kirsikka VYP

30.10.2019

Nimi: Vision

12.10.2019 13:06
Tuhkatassu
Raotin silmiäni auringon säteiden osuessa kehooni. Lehtisade alkoi hiljalleen väistyä lehtikadoksi. Ilma oli kylmä ja kolea, eikä riistaa riittänyt enään niin paljon. Olin kokenut ensimmäiset päivät elämästäni niin, että en ollut aina täynnä nukkumaan mennessäni.
Vatsassani kipristeli mukavasti, kun nousin makuualuseltani Omenatassun ja Revontulitassun vierestä. Rakastin herärä aikaisin ja varhaisin niin, että melkein kukaan ei ollut vielä lisäkseni jalkeilla. Silloin sai hetken rauhassa selvitellä ajatuksiaan ja jaloitella, ennen kuin muu klaani heräisi.
Tällä kertaa hereillä ei ollut minun lisäkseni muita kuin Punasydän, Kiurulento ja Tuiskumieli, jotka olivat ilmeisesti lähdössä aamupartioon.
“Tuleeko Omenatassu mukaanne?” huikkaisin Punasydämelle. En yleensä jutellut punaruskean kollin kanssa juuri mistään, vaikka hän vaikutti ihan mukavalta.
“Tulee, olin juuri menossa herättämään sitä unikekoa”, Punasydän vastasi, ja alkoi kehrätä huvittuneesti.
“Se oppilas on oikeaa unikekojen aatelia!” kolli naurahti huolettomasti ja työntyi ohitseni oppilaiden pesään. Kuuntelin hetken hänen ja vasta heränneen Omenatassun sanaharkkaa, ennen kuin lähdin pois. En missään nimessä halunnut joutua Omenatassun seuraan, kun kolli olisi vasta herännyt ja äkäinen Punasydämelle.
Nelihenkinen aamupartio teki lähtöään. Omenatassulla oli hapan ilme kasvoillaan, mutta se ei ollut mitenkään tavatonta - kolli oli aina hapan, sekä ylimielinen ja rehentelevä. He työntyivät leiriä suojaaavan karhunvatukkamuurin sisäänkäyntiaukosta metsään. Katselin hetken heidän peräänsä.
Muutkin klaanilaiset alkoivat pian heräillä aamupartion lähdettyä. Sammalpentu ja Varjopentu työntyivät ensimmäisinä ulos pentutarhasta Nopsasiipi vanavedessään. Pyökkitähden ja Nopsasiiven pennut kasvoivat kovaa tahtia, ja pian heidät nimitettäisiin oppilaiksi. Olin ylpeä molemmista, sillä vaikkemme olleet läheisessä suhteessa, he olivat kuitenkin minulle tavallaan sukua.
Pian Nopsasiiven pentujen tulon jälkeen Usvapentu ja hänen sisaruksensa työntyivät pentutarhasta ulos ja leirin täytti pentujen riemastuneet ilon kiljaisut. Minun teki vain mieli heittäytyä mukaan leikkiin. Olin jo menossa, mutta ennen kuin ehdin mukaan, Mäyrämieli pysäytti minut.
“Tuhkatassu, Pyökkitähti käski minua järjestämään sinulle ja Revontulitassulle Kukkatäplän kanssa harjoitukset”, varapäällikkö maukui. En pystynyt peittelemään pettymystäni, sillä olisin kovasti halunnut mestarini tekevän minulle ensimmäiset taisteluharjoitukseni. Olimme Pyökkitähden kanssa harjoitelleet jo saalistusta paljon, ja aloin olla siinä jo taitava.
“Miksei Pyökkitähti tule?” utelin Mäyrämieleltä ennen kuin tämä avaisi suutaan. Ruskea kolli kohautti lapojaan ja antoi hännällään merkin minulle, jotta seuraisin häntä.
Harjoitusaukiolla Kukkatäplä ja Revontulitassu harjoittelivat jo. Revontulitassu oli ollut minua hieman pidempään jo soturikoulutuksessa, mutta silti olimme valkoisen naaraan kanssa melko samalla tasolla.
Tunsin lämmön ja riemun täyttävän koko kehoni, kun näin Revontulitassun, mutta työnsin ajatuksen syrjään. Nyt oli keskityttävä ensimmäisiin taisteluharjoituksiini.
“Kukkatäplä, ota sinä Tuhkatassu, ja näytä hänelle se liike, josta sovimme. Minä otan Revontulitassun ja näytän hänelle saman liikkeen”, Mäyrämieli naukui itsevarmasti. Ruskea kolli oli käskyjä antaessaan niin itsevarma ja taitava, etten voinut koskaan olla ajattelematta, miltä tuntuu olla niin korkeassa asemassa ja muiden yläpuolella. Se varmaan olisi mukavaa, mutta kanssa jännittävää.
Kukkatäplä tiiraili minua hieman epäilevästi, kun tassuttelimme hieman loitommaksi Mäyrämielen ja Revonntulitassun luota. Tiesin naaraan suhtautuvan minuun edelleenkin epäilevästi, vaikka olin ollut jo klaanissa kauan. Nopsasiipi oli varoittanut minua, että täplikäs ruskea naaras ei sietäisi minua ennen kuin olin moneen kertaan todistanut uskollisuuteni.
“Katso minua nyt tarkkaan”, naaras maukui. Pian sen sanottuaan Kukkatäplä syöksyi minua kohti, ja kierähti vatsani alle ja sivalsi kynnet sisällä minua vatsaan. Ennen kuin ehdin tehdä mitään, hän liukui vatsani alta pois. Kukkatäplä oli tehnyt liikkeen niin tottuneesti ja itsevarmasti, että ihailin naaraan taitoa, vaikka en hänestä sen kummemmin välittänyt.
“Kokeile sinä nyt minään. Vai osaatko?” Kukkatäplä kiusoitteli minua. Lähdin syöksymään naarasta kohti. Vielä minä hänelle näyttäisin, että taito ei ole kiinni siitä, onko klaanisyntyinen vai ei.
“Taistelitte molemmat hienosti”, Mäyrämieli naukui. Varapäällikkö oli juuri pistänyt harjoitustuokion poikki. Ruskean soturin äänestä kuului heikko rapina, kun hän puhui hengästyneenä. Minusta tuntui siltä, että Mäyrämieli oli pannut itsensä koetukselle, vaikka nämä helppoja liikkeitä vielä olivatkin.
“Tuhkatassulla on vielä parannettavaa. Hän taipuu aivan liikaa oikealle”, Kukkatäplä naukui. Täplikäs naaras oli pistänyt minua yhä enemmän ja enemmän koetukselle, mutta olin tainnut suoriutua ihan hyvin, jos hän ei kerran mitään muuta huomautettavaa taistelemisestani löytänyt. Mäyrämieli ei vastannut Kukkatäplälle mitään, vilkaisi vain pistävästi. Naaras vaikeni heti.
“Voitte nyt mennä. Levätkää hetki, lähdette varmaan pian metsästyspartioon, jotta saisimme pian tuoresaalista”, ruskea soturi maukui. Nyökkäsin ja lähdin pinkomaan takaisin leiriä.
“Onko Mäyrämieli kovin vanha?” mau’uin Pyökkitähdelle. Mestarini katsoi minuun huvittuneesti, ja pidätteli ilmiselvästi kehräystä.
“Miten niin? Ajattelitko jo varapäälliköksi?” hän naukui ja vakavoitui saman tien. “Miksi kysyit? Ei hän ole edes vanha.”
“Hänen hengityksensä rahisi taisteluharjoituksissa”, kerroin, ja Pyökkitähden silmät tuikkivat huolesta.
“Käsken häntä käymään parantajalla”, hän naukui ja lähti seurastani saman tien. Täpläturkki oli joskus kertonut tarinoita sairaudesta nimeltä viheryskä, ja kuvaillut sen oireita. Oliko Mäyrämielellä viheryskä?

Vastaus:

Perus 30kp:ta :D eikö pian Tuhkatassusta tulisikin soturi??

Kirsikka VYP

12.10.2019

Nimi: Leona

10.10.2019 13:43
//Aika lyhyeksi jäi.//
1. Luku
Heräsin sisarteni temmellykseen vieressäni. Hämypentu oli ainoa, joka nukkui lisäkseni. Emo oli lähtenyt hakemaan ruokaa riistakasasta. Hunajapentu kiepsahti päälleni kakoen.
”Iltapentu vähän armoa”, hän sanoi muka anelevasti. Iltapentu näytti siltä, että olisi voinut hypätä vielä kolmanneksi päälleni, mutta silloin emo tuli.
”Ääh, Hunajapentu mene pois päältäni”, sanoin. Hunajapentu taisi itsekin tajuta vasta silloin, että oli yhä päälläni.
”Ai anteeksi Usvapentu”, hän sanoi ja kapusi omalle makuualustalleen. Kyyhkysydän töyttäisi lempeästi Hämypentua kuonollaan ja naaras heräsi.
”Syökää vain, sitten voitte mennä klaanin vanhimpien pesälle”, Kyyhkysydän sanoi, mutta lisäsi: ”Älkää sitten hotkiko.”

Emon sanoista huolimatta söimme pikaisesti ja lähdimme klaaninvanhimpien luokse. Täpläturkki ei ollut mikään kaikkien aikojen parhain tarinan kertoja, koska vähän väliä hän istui huomaamattaan jonkun hännän päälle. Mutta sellaista se on.
”Haluatteko kuulla tarinan pahanmaisesta Varjoturkista?” Täpläturkki kysyi kun kaikki olivat päässeet joten kuten istumaan. Hunajapentu oli heti täysillä mukana, mutta Hämypentu ei ollut aivan yhtä varma. Mutta Täpläturkihan oli käytännössä sokea niinpä hän aloitti.
”Varjoturkki oli paha vuorilla asustava kissa, joka söi koiria aamupalaksi”, Täpläturkki aloitti.
”Hah, en usko”, Iltapentu sanoi oikopäätä. Mutta eihän Täpläturkki sitä kuullut.
”Joskus hänet saattoi nähdä keskiyöllä uudenkuun aikaan etsimässä nuoria kissoja aamupalakseen”, vanhus sanoi ja silloin Hämypentu alkoi tärisemään. Jännitys ei sopinut hänelle. Hunajapentua oli puolestaan alkanut kiinnostaa Iltapentu vain tuhahteli. Entä minä? En tiennyt mitä ajatella. Tiesin vain ettei emo ilahtuisi, jos saisi kuulla, että olimme kuunnelleet näin pelottavan sadun.

Meidän oli pakko lähteä takaisin pentutarhaan, kun Iltapentu oli ruvennut aivastelemaan rivakasti. Ja hyvä niin oli, koska kun palasimme Kyyhkysydän vei hänet heti parantajan pesälle ja Iltapennulla todettiin olevan valkoyskä, joka voi yltyä viheryskäksi. Mukavq päivä päättyi parantajanpesässä. Kun ilta alkoi hämärtyä emo käski meidät pentutarhaan.

Vastaus:

Ihan hyvä tarina. Löysin jotain pari kirjoitusvirhettä, muuten virheetön. Päivä meni nopeasti kyllä. Saat 12kp:ta

Kirsikka VYP

10.10.2019

Nimi: Vision

09.10.2019 17:03
// täytyy jo näin etukäteen varoittaa, että tein tämän tarinan aika kiireellä, ja sen takia se on aika sekava. Ja joo, taas käsitellään Tuhkiksen ja Revon suhdetta.

Tuhkatassu
Täysikuu oli korkealla taivaalla, kun saavuimme Nelipuulle. Kuu valaisi Nelipuulla olevat kissat erittäin hyvin. Aukiolla oli täysi kuhina päällä, ja kissoja istui melkein joka paikassa. Oli ensimmäinen kokoontumiseni, ensimmäinen kerta, kun näkisin muiden klaanien kissoja, jos vastaan tulevia partioita ei laskettaisi. Mestarini Pyökkitähti käveli joukkomme edessä. Pyökkitähti oli antanut Pilvisielulle tehtäväksi tarkkailla ja opastaa minua, joten kävelin valkoisen kollin vieressä. Revontulitassu ja hänen mestarinsa Mäyrämieli tassuttelivat edellämme. Mäyrämieli kuiskutti jotain Revontulitassulle, joka nyökkäsi ja siirtyi viereeni. En sanonut valkoiselle naaraalle mitään. Minua jännitti niin hirveästi.
Taisimme olla viimeiset Nelipuulla, sillä kun olin juuri asettunut paikalleni ja aloittamassa keskustelua viimaklaanilaisen oppilaan Kauristassun kanssa, Pyökkitähti pyysi hiljaisuutta. Kaikki kissat vaikenivat heti ja katsahtivat Pyökkitähteen, klaanipäällikkööni ja mestariini.
“Ukkosklaanissa on kaikki hyvin. Riistaa on paljon, eikä mitään ongelmia ole havaittu. Olemme myös vahvistuneet, sillä olemme nimittäneet neljä uutta oppilasta; Tuhkatassun, Revontulitassun, Omenatassun ja Sirppitassun!” Pyökkitähti maukui kovaan ääneen. Savun harmaa kolli näytti uljaalta seistessään muiden klaanipäälliköiden vieressä. Kohotin rintaani ylpeästi, kun hän mainitsi nimeni. Päälliköiden alle kokoontuneesta kissajoukosta lähti todella kova ääni, kun he hurrasivat minulle ja pesätovereilleni.
“Tuhkatassu! Revontulitassu! Omenatassu! Sirppitassu!” kaikui kovaan ääneen ilmoille. Olin hieman hämmentynyt saamastani huomiosta. En ollut koskaan saanut näin paljon huomiota, ja se tuntui hieman kiusalliselta. Rintani kohoili silti ylpeästi. Vieressäni istuva Revontulitassu sen sijaan painoi päänsä kiusallisena ja hämmentyneenä maaahan. Siirryin tämän viereen, ja kosketin valkoista naarasta hännälläni. Omenatassu ja Sirppitassu istuivat hieman kauempana meistä, mutta näin, kuinka punaruskea tukeva kolli kohotti päätään ylpeänä ja ylimielisenä saamastaan huomiosta.
Pyökkitähti odotti hieman huutojen vainenemista, ennen kuin hän siirtyi seuraavaan asiaan.
“Vaikka meillä menee hyvin, ja olemme tällä hetkellä turvassa, tarkkailemme silti rajoja valppaana, emmekä suvaitse yhdenkään tunkeilijan hajua reviirillämme. Kiitos”, mestarini naukui ja siirtyi hieman syrjään. Virtaklaanin Sadetähti astui vuorostaan esiin.
“Meilläkin menee hyvin. Kalaa riittää ja mekin olemme saaneet lisää vahvistuksia. Olemme nimittäneet neljä uutta oppilasta; Sointutassun, Kauristassun, Mesitassun ja Hallatassun!” Virtaklaanin päällikkö naukui. Katsahdin lähelläni istuvaan Kauristassuun, joka näytti räjähtävän ylpeydestä.
“Sointutassu! Kauristassu! Mesitassu! Hallatassu!” kuului taas kovaääninen huuto. Yhdyin mukaan huutoon, ja huusin niin, että pelkäsin ääneni lähtevän.
Lopun kuuntelin vain sivukorvalla, sillä vaikka sitä en kehdannut myöntääkään, minua alkoi väsyttää. Pilvisielu hymähti vieressäni; olin unohtanut kokonaan hänen istuvan siinä.
“Minuakin väsyttää. Mutta älä huoli, pääset pian nukkumaan”, valkoinen kolli maukui. Taisin tuijottaa häntä aika pitkään, mutta olin ihmeissäni. Tämä oli nimittäin ensimmäinen kerta, kun olin kuullut valkoisen soturin avaavan suunsa.
Kokoontumisen päätyttyä menin hyvästelemään Kauristassun. Koitin tehdä sen mahdollisimman nopeasti, sillä haluaisin äkkiä päästä Revontulitassun viereen nukkumaan. Viime aikoina olimme viettäneet entistä enemmän aikaa kahdestaan, ja jutelleet ja jakaneet toisillemme entistä enemmän kaikenlaista. Silti en ollut varma, mitä sisälläni tunsin. Oliko se rakkautta? Iloa? Sitä tunnetta oli vaikea kuvailla. Pidin Revontulitassusta hirveästi, ja ilmeisesti hän minusta. Silti en ollut varma, riittäisikö. En ollut koskaan tuntenut rakkautta ketään kohtaan. Toki pidin sijaisemostani Nopsasiivestä ja sijaisisästäni Pyökkitähdestä, ja olin kiitollinen heille, mutta en sentään rakastanut.
“Huolia?” kysyi vieressäni tepasteleva Pilvisielu. Valkoinen soturi oli taitava pysymään piilossa, sillä olin jälleen kerran unohtanut hänen läsnäolonsa. Olin kanssa syvästi hämmentynyt kollin puheliaisuudesta minulle, sillä yleensä valkoinen soturi ei puhunut sanaakaan.
“Rakkaushuolia”, vastasin. Aluksi hämmennyin suorasukaisuudestani, mutta sitten tajusin, että Pilvisieluun voisin luottaa eikä hän lavertelisi salaisuuksiani muille.
“En ole varma, mitä tunnen Revontulitassua kohtaan”, nau’uin nopeasti lisäksi. Pilvisielu katsahti minuun, ja naurahti.
“Olenkin miettinyt, onko teillä joku rakkausjuttu menossa”, kolli naukui.
“Jos haluat tietää, pidätkö Revontulitassusta, mieti, olisitko valmis tekemään mitä tahansa hänen vuokseen. Muuten en osaa auttaa”, Pilvisielu naukui ja jättäytyi taakseni.
Leiriin saavuttuamme kaivauduin suoraan vuoteeseeni. Sammalpentu, Usvapentu ja Varjopentu vaativat minua kertomaan kokoontumisesta, mutta murahdin heille vastaukseksi vain, että kertoisin aamulla. Pennut ulvoivat pettymyksestä, mutta en välittänyt siitä juuri nyt, sillä halusin vain nukkumaan.
Ennen nukahtamistani mietin Pilvisielun kysymystä. Pian huomasin, että se ei ollut vaikea kysymys. Olisin valmis tekemään mitä tahansa kauniin, valkoisen ja hiljaisen naaraan takia. Painauduin vielä lähemmäksi tätä, ennen kuin nukahdin.

Vastaus:

30kp:ta sori kun en voi antaa palautetta pitää tehdä läksyt mutta hyvä tarina :D

Kirsikka VYP

9.10.2019

Nimi: Vision

06.10.2019 17:49
Tuhkatassu
Kova auringonpaiste ja kostean maan tuoksu tunkeutuivat uneeni. En olisi millään malttanut herätä makoisasta unestani, mutta toisaalta halusin vain lähteä liikkeelle. Kuulin Täpläturkin kapuavan omasta pesästään ja menevän tarpeidenteko paikalle. Naaras jupisi jotain itsekseen, mutta se ei ollut míkään ihme, sillä niin huonotuulinen Täpläturkki oli. Olin auringonkierto sitten vaihtanut vanhalle naaraalle makuualuset. Minulla oli jo kokemusta, että Täpläturkille piti pistää vain parasta, ja etsin metsästä kuivimmat sammaleet jotka löysin, ja silti naaras oli vain sättinyt minua ja sanonut surkeaksi oppilaaksi. Olin kertonut siitä Pyökkitähdelle, joka oli vain todennut, että siitä ei kannata välittää, sillä oli juuri Täpläturkin tapaista sättiä muita.
Vieressäni nukkuva kirkkaan valkoinen Revontulitassu käänti kylkeänsä. Naaras oli todella ujo ja hiljainen, mutta silti pidin hänestä. Revontulitassu oli aina valmis kuuntelemaan minua, ja vaikka hän ei kommentoinut mitään, tiesin naaraan kuuntelevan erittäin tarkasti painaen jokaisen sanan tarkasti mieleensä. Valkoisella naaraalla oli erittäin hyvä muisti, ja sen takia kävin usein häneltä kysymyssä jotain, jota en itse muistanut.
Toisella puolellani nukkui Omenatassu. En välittänyt kollista juuri ollenkaan, koska Omenatassu oli niin ylimielinen ja mahtaileva. Silti kolli oli joskus erittäin kiva, varsinkin kun hänen kanssaan sattui olemaan samaa mieltä, mikä oli kyllä aika harvinaista. Omenatassu nukkui sikeää unta.
Odotin vielä hetken, ennen kuin kaivauduin pois makuualuseltani. Klaani alkoi jo heräillä. Olin nähnyt Revontulitassun jo avaavan vähän silmiään, mutta naaras oli painanut ne pian kiinni.
Oppilaiden pesän ulkopuolella haistoin kostean ilman. Ilmeisesti yöllä oli jonkun verran satanut. Aamupartio valmistautui lähtemään matkaan. Siihen olivat lähdössä varapäällikkö Mäyrämieli, sekä Kukkatäplä ja mestarini Pyökkitähti. Kukkatäplällä oli nyt siis todellinen näytönpaikka. Huomatessaan minut Pyökkitähti viittoi minua luokseen pienellä eleellä. Kipitin mestarini luo. Olin erittäin ylpeä siitä, että mestarini oli klaaninpäällikkö Pyökkitähti, mutta juuri sen takia minusta tuntui, että kaikki odottivat minun tekevän kaksin verroin enemmän töitä kuin muut. Olin kanssa helpottunut, että juuri Pyökkitähti oli mestarini, sillä olin tutustunut häneen jo aikaisemmin. En tuntenut vielä hirveästi klaanitovereitani.
“Tulisitko kanssamme aamupartioon?” Pyökkitähti kysyi. Olin odottanutkin hänen kysyvän jotain sen kaltaista, mutta jännityin silti. Minun lisäkseni partiossa ei olisi ketään muita oppilaita tai edes nuoria sotureita, ja partiossa olisivat varapäälikkö ja päällikkö samaan aikaan.
“Voin minä tulla”, nau’uin ja siirryin mestarini viereen kävelemään.
Leirin sisäänkäynnillä olevat karhunvatukka pensaat vain kahahtivat, kun kuljimme koko partion voimin aukosta ulos. Mäyrämieli oli ilmeisesti johdossa, sillä hän kulki selvästi meidän muiden edellä ja meni ensimmäisenä sisäänkäynniltä metsään.
Kuljimme metsässä aika hiljaisissa merkeissä. Olin ollut jo muutaman auringonkierron oppilaana, joten tunnistin jo Hämäräklaanin ja Viimaklaanin hajun. Virtaklaania en ollut koskaan päässyt näkemään enkä haistamaan, ja ihmettelin, miten sen klaanin jäsenet pystyivät tuosta noin vain syömään kalaa ja uimaan. Heidän täytyi olla jotain todellisia ihmekissoja.
“Tule Tuhkatassu”, Kukkatäplä kehotti minua hieman murtuneella äänen sävyllä. Merkitsin vielä rajamerkkinä toimivan kiven tarkkaan ja pinkaisin takaisin muiden luokse. Olin merkinnyt viimeisen rajamerkin, ja nyt pääsisimme takaisin leiriin täyttämään vatsamme herkullisella vasta pyydetyllä tuoresaaliilla.
Leirissä oli jo palattuamme täysi säpinä päällä. Pentutarhan kaikki kuusi pentua olivat heränneet, ja nyt heistä vanhimmat, Sammalpentu ja Varjopentu, opettivat Hunajapentua, Usvapentua, Iltapentua ja Hämypentua pelaamaan sammalpalloa. Sammalpentu katsoi silmät säihkyen Hunajapentua, kun tämä oli kertomassa muille jotain. Täpläturkki oli ilmeisesti selvinnyt tarpeiden teko reissultaan, sillä hän oli syömässä metsästyspartion juuri pyydystämää mustarastasta. Revontulitassu säntäsi luokseni huomattuani minut. Olimme alkaneet viettää todella paljon aikaa toistemme kanssa viime aikoina, ja pidin naaraasta toden teolla. Pidin myös siitä, että ilmeisesti Revontulitassu oli alkanut luottamaan minuun yhä enemmän ja enemmän, ja nykyisin hän puhui minulle jopa vapaaehtoisesti.
“Haluatko tulla syömään kanssani?” valkoinen naaras maukui. En vastannut hänelle mitään, tyydyin vain nyökkäämään. Kipitin naaraan vierelle valitsemaan tuoresaaliskasasta ruokaa. Valikoimme meille yhteiseksi suuren kanin, joka ilmeisesti oli harhautunut meidän maillemme Viimaklaanin reviiriltä.
“Olitko sinä metsästämässä?” kysyin Revontulitassulta. Naaras katsahti minuun ja nyökkäsi. Siirryin hieman lähemmäksi valkoista naarasta ja kiedoin häntäni hänen häntäänsä. Revontulitassu oli ihana. Vielä en ollut kuitenkaan osannut päättää, mitä valkoista naarasta kohtaan tunsin.

Vastaus:

WAU saat 30kp:ta jee eka tarina koko tässä paikassa jiiihuuuu mä vaan säädän täällä pipareita syödessäni :p :D

Kirsikka VYP

6.10.2019

©2019 Kuunnousu - suntuubi.com